keskiviikko 8. elokuuta 2018

SUKLAINEN TUOREPUURO – TERVEELLINEN AAMIAISRESEPTI

Hei sweeties!

En ole pitkiin aikoihin taas kirjoitellut tänne mitään reseptejä, joten ajattelin että nyt voisi olla aika! Reseptien puutos johtunee kyllä varmasti mm. siitä, että kokkailut kotona on näillä helteillä jääneet todella minimiin viime aikoina sekä siitä, että oon aamiaiseksi vedellyt smoothieta aina samalla kaavalla. En tiedä mikä nyt on kuitenkin tullut, mutta pitkän smoothie-kauden jälkeen mulle on alkanut maistua taas puuro. Sekä kylmänä että kuumana.

Kai se on vaan niin, että kroppa ja vatsa tarvii vaihtelua, ja vaikka vielä vähän aika sitten en olis voinut kuvitellakaan pistäväni aamulla puuroa kurkustani alas, on puurot päällisineen alkaneet maistua taas kummasti!

Jottei siirtymä kylmistä smoothieista olis ihan niin radikaali, onnistuu puurokauteen siirtyminen kepoisasti erilaisilla tuorepuuroilla! Oon jo useamman vuoden ollut suoranainen tuorepuuroFANI – se kun on niin sairaan helppo tehdä illalla nopeasti purkkiin ja ottaa mukaan seuraavana aamuna mukaan. Joskus toki syön sen myös kotona, mutta aika usein tuorepuuro on mun Go To -aamiainen jos aamiainen täytyy mukaan ottaa.



Me oltiin viime viikonloppu yötä mun vanhempien luona (taas) mm. siksi, että meidän kotona on ollut näillä helteillä n. 100 astetta lämmintä ja on ollut ihanaa viilentyä isommassa kodissa jossa järvikin viilentää mukavasti ilmaa. Lauantaina olikin iskän synttärit ja aloitettiin niiden juhlistaminen heti aamusta! Iskä on suuri suklaan ystävä (😃) ja olin jo etukäteen päättänyt tehdä meille tällaista suklaista tuorepuuroa. Melkein kaikki aineksetkin löytyi kaapista ihan jo valmiiksi, ja kookosmanna sekä mansikat kruunasivat tämän setin!

Tämän kun tekee edellisenä iltana tekeytymään jääkaappiin, niin saa kyllä sellaisen herkkuaamiaisen aamupalaksi ETTÄ!


Tarjoilusuositus: tarjoile kookosmannan, mansikoiden ja Proseccon kanssa. 😉 Lisäksi meillä oli lasilliset mansikkasmoothieta, josta tuli lisäproteiinia. 


Suklaiseen tuorepuuroon (1:lle) tarvitset:

1 dl kaurahiutaleita
1 rkl chiansiemeniä
Vajaa ruokalusikallinen raakakaakaojauhetta (tai leivontakaakaojauhetta) – maun mukaan!
1 rkl tai maun mukaan makeutusta esim. vaahterasiirappia tai hunajaa (tai molempia!)
2-2,5 dl manteli- tai kauramaitoa
Kanelia
Vaniljajauhetta
Kookosmannaa

Sitten kaikki vain tasaisesti sekaisin esim. haarukan avulla kulhossa, johon saat kannen (tai kelmun) päälle. Kannattaa vilkaista esim. puolen tunnin jälkeen, miltä puuro näyttää. Jos näyttää jo nyt liian kuivakalta niin lisää nestettä ja sekoita. Ennen puuron nauttimista, tarkista maku! 

Tarjoiluun suosittelen ehdottomasti kooksomannaa (esim. Foodin: KLIK). Ihan parasta, kun sulaa kookosmannaa laittaa pari teelusikallista kylmän puuron päälle annoskulhoon ja se kovettuu ja muodostaa pehmeän puuron päälle rapsakan pinnan!! Kookosmanna tuo myös ihanaa kermaisuutta ja makeutta puuron päälle, ja on vielä kaiken lisäksi terveellistä.  Kaveriksi jotain marjoja, esim. mansikoita. Ihan paras aamiainen hetkeen!

P.s. Jos sinulla ei ole kookosmannaa etkä sitä halua ostaa (vaikka suuresti suosittelen), sekoittaisin puuron joukkoon yhden muussatun banaanin tuomaan makeutta. 



keskiviikko 1. elokuuta 2018

KEHOPOSITIIVISUUS, TERVEYDENKIN UHALLA?

Harvoin katselen aamuisin telkkaria, mutta eilen tiistaina (31.7.) aamulla onneksi päätin laittaa telkkarin aamutoimieni taustalle auki. Huomenta Suomessa oli juuri alkamaisillaan keskustelu suomalaisten lihomisesta ja kehopositiivisuudesta. Jes, mielenkiintoista! Keskustelemassa oli kehopositiivisuuden puolestapuhuja Jenny Lehtinen ja Pippa Laukka, hyvinvointilääkäri ja pian telkkarista tulevan Olet mitä syöt -ohjelman juontaja. (Aion muuten taatusti katsoa!) 

Jos et nähnyt eilisaamun Huomenta Suomea, se on nähtävillä Katsomosta ja tuo ohjelma alkaa ihan Huomenta Suomen alkumetreillä, ensimmäisen säätiedotteen jälkeen. (TÄSSÄ linkki siihen, kelaamalla kohtaan 13:40 pääsee aika lähelle!)


Tuo keskustelu herätti ainakin allekirjoittaneessa todella paljon ajatuksia ja mietteitä, joita ajattelin tulla tänne vähän kirjoittamaan. Mulla oli muutenkin jo jonkun aikaa mielessä kirjoittaa jotain vartaloihanteistani ja omasta kehonkuvastani (taas), joten tämä keskustelu osui juuri sopivasti! 

Ensinnäkin haluan muistuttaa, että olen itse sitä mieltä että jokainen keho on kaunis ja yhtä arvokas. Toisekseen olen sitä mieltä, että jokainen keho ansaitsee huolenpitoa ja hyvää kohtelua - niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla; mikään keho ei ansaitse vähättelyä, haukkumista eikä kaltoinkohtelua millään tavalla

Ja lisäksi homman kiteyttää Pippa Laukan vastaus oman twiittiini syntyneeseen keskusteluun: 



Se, mikä sai mut itseni tässä Jenny Lehtisen ja Pippa Laukan keskustelussa pöyristmään ja avaamaan ihan Twitterin ja kirjoittamaan pienen tweetin aiheesta, oli Jennyn kommentti juontajan aloitukseen IL:n uutisesta, kun "Pauli" on onnistunut laihduttamaan huimat 30 kg vuodessa. Jenny Lahtisen mieliipidettä tähän kysyttiin ja hänen puheenvuoronsa meni jotakuinkin näin:

"Paljon onnea vaan Paulille! Mutta nyt siinä hurmoksessa ollaan sillain että 'jee, mahtavaa'. Ja koska Pauli on ilmeisesti just laihduttanut ne 30kg, niin nyt siellä ollaan hirveessä hypessä ja Pauli kertoo koko maailmalle kuinka hirveen onnelinen hän on. On kuitenkin hirveen todennäköistä, että Pauli tulee lihomaan noi kilot takaisin 2-5 vuodessa." 

Eikö tämä kommentti mene vähän yli ja ympäri tuosta kehopositiivisuusajattelusta? Jos Jenni Lehtinen ei kuitenkaan ole laihduttamista vastaan ja on sitä mieltä, että jokaiseen kehoon tulee suhtautua yhtä positiivisesti – niin kuin ehdottomasti pitääkin – niin ei mun mielestä silti sovi positiiviseen ajatteluun kehosta ja ihmisestä ylipäätään se, jos sanoo että joku toinen varmasti tulee epäonnistumaan suuren laihdutusurakkansa ja saavutuksensa jälkeen. Vai mitä mieltä olette? 


 Lisäksi Jenny Lahtinen puhuu jojo-ilmiöstä; siitä että laihdutaan, lihotaan, laihdutaan ja lihotaan. "Harva ylipainoinen ei ole ikinä laihduttanut", sanoo Lahtinen ja kertoo, että "laihduttamisen suosittelu parantavana keinona on hirveen vastuutonta, jos ei tiedetä sitä ihmisen historiaa laihduttamisen parissa" Jotenkin ristiriitaista ja vastuutonta mielestäni olisi, ettei esim. lääkäri kehottaisi henkilöä tekemään asioita oman terveytensä eteen. Ja jos ongelmana on ylipaino, tai ainakin jos se on riskitekijänä tulevaisuudessa erilaisille sairauksille ja ko. ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle, niin eikö olisi myös tämän henkilön edunmukaista, että hän löytäisi itselleen sen oikean tavan lähteä tavoittelemaan terveellisempää elämää? Eikö jojoilun jälkeen pitäisi nimenomaan puuttua siihen ja miettiä sitä, että mikä on kullekin henkilölle tärkein tavoite, miten ja millä keinoin niihin tavoitteisiin päästään? Minkälainen mindset tulisi hommaan löytää, jotta voisi olla terve? 

Huomenta Suomen juontajan kysyessä Jenny Lehtiseltä, että aikooko hän enää sitten laihduttaa, on Jennyn vastaus tähän: "En enää aio laihduttaa, koska se on jo kokeiltu ja se ei ole onnistunut. Tämä ei silti tarkoita sitä, ettenkö mä pyrkisi liikkumaan ja syömään mahdollisimman terveellisesti ja tekemään hyviä asioita keholleni ja mielenterveydelleni." Oma näkemykseni on, että jos ylipainoinen ihminen todella liikkuu ja todella syö mahdollisimman terveellisesti, niin eikö silloin laihdu? En kuitenkaan ole mikään lääkäri ja toki ihmisellä voi varmaan olla joku sairaus 


Ehkä se, mikä tässä keskustelussa onkin hämäävää on, että puhutaan laihduttamisesta - ei terveeksi tulemisesta, terveenä olemisesta tai hyvinvoinnista? 


-     Kilot eivät suinkaan ole kaikki kaikessa, niin ei pidä luulla. On monia huikeassa tikissä olevassa ihmisiä, joiden mielenterveys ei ole välttämättä hyvä, tai kärsii masennuksesta tms. ja on tottakai ylipainoisia ihmisiä, joiden mielenterveys on todella hyvä ja he ovat tyytyväisiä itseensä ja elämäänsä. Siksi mielestäni laihdutettaessa on tärkeää, että suhtautuu itseensä nimenomaan positiivisesti ja että uskoo onnistuvansa pyrkiessään kohti terveempää kehoa ja loppuelämää. Laihdutuksen ei siis missään nimessä tulisikaan olla pelkkää kaloreiden laskemista ja ankaraa ruoan punnitsemista, vaan myös elämästä nauttimista ja ennen kaikkea suhtautumista itseensä ja kehoonsa positiivisesti. Mielestäni tämän puolesta Jenny Lehtinen ei kuitenkaan puhu – ainakaan kovin selkeästi tai sitten en vain ymmärrä. 


Olen itsekin paljon viimeisien vuosien aikana miettinyt omaa kehonkuvaani, vartaloihannettani ja sitä, olenko tyytyväinen kroppaani, tulisiko/pitäisikö minun olla tyytyväinen kroppaani, saanko olla tyytymätön johonkin kropassani ja niin edelleen. Oon vähitellen löytänyt sisäisen rauhan omassa kehossani ja siinä, että oon hyvä just tällaisena kuin nyt oon ja ennen kaikkea että voin hyvin ja olen terve.  Kuitenkin teen ja haluan tehdä tietoisesti töitä sen eteen, että pysyn tyytyväisenä, hyvin voivana ja terveenä - ja silti en panisi pahitteeksi, jos saisin vähän nipistettyä rasvaa tai hikoiltua selluliittia pois joistakin paikoista. Kehoni ei silti minua ahdista ja tunnen itseni kauniiksi ja hyvin voivaksi – hyväksi juuri näin.

Olen myös kamppaillut paljon mm. sen kanssa, että minua ei ole ”siunattu” yhtään isommalla rintavarustuksella, ja koska haluan kuitenkin olla tekemättä asialle yhtään mitään (halutessani seistä luonnollisuuden takana), olen oppinut että turha nyyhkiä esim. isojen rintojen perään jos voi yhtä hyvin oppia olemaan tyytyväinen itseensä. Ja se on mielestäni kehopositiivisuutta parhaimmillaan.

Onko sen sijaan se kehopositiivisuutta, että ei usko onnistuvansa laihduttamaan, jos on selvästi ylipainoinen, joka aiheuttaa terveysriskejä - jos ei jo aiheuta niin ainakin myöhemmin? Onko se kehopositiivisuutta, että ei usko toisen ihmisen onnistuvan laihdutuksessa tai pitämään laihdutetut kilot poissa suuren 30 kg pudotuksen jälkeen? Onko se positiivista suhtautumista omaan kehoon, jonkun toisen kehoon tai toiseen ihmiseen ylipäätään? Tai omaan itseensä ylipäätään?

Kehopositiivisuus on mielestäni upea asia, joka koskee kaiken kokoisia ihmisiä. Se on positiivisuutta itseään, omaa kehoaan, muiden kehoja ja muita ihmisiä kohtaan. Tai näin minä ajattelen. 

Entä sinä? Herättääkö ajatuksia? 

perjantai 27. heinäkuuta 2018

VANHAT HYVÄT (BLOGI)AJAT? - VANHOJA POSTAUKSIA



Hei!

Näistä hellepäivistä nauttiessa ei tule ihan hirveästi istuttua koneen ääressä etenkään työpäivien jälkeen, kun on koko päivän istunut muutenkin sisällä koneen ruutua tuijotellen. :D Siksipä en ole tännekään mitään oikein kirjoitellut viime päivinä! Ideoita olisi postauksiin mutta jotenkin vaan ajatus siitä, että tekisi jotain aivotyötä vaativaa kotona, jossa on n. 45 astetta lämmintä, ei houkuttele kovinkaan paljoa 😊

Juutuinpa tänään vähäksi aikaa katselemaan omia vanhoja postauksiani kuuden vuoden takaa. Kyllä, luit aivan oikein – KUUDEN VUODEN TAKAA. Jotenkin sitä huomaa, että mikä muutos blogeissa yms. Somejutuissa on kyllä tapahtunut tässä vuosien varrella. Postasin tuolloin blogiin lähes päivittäin, en mitään erityistä – kunhan kerroin kuulumisiani, mitä olin tehnyt, miten liikkunut ja mitä elämään nyt sattui kunakin päivänä kuulumaan. Kiinnostuneita lukijoita oli huomattavasti enemmän kuin nykyisin ja kommentteja tuli varmaan 10 kertaa enemmän kuin nykyisin - sekä negatiivista että positiivista! 

Ehkä nykyinen trendi on muutenkin se, että kommentointikynnys blogiin on korkea? Välillä saattaa olla, että joku omista postauksistani kerää huimasti katselukertoja, mutta silti kommentin kommenttia ei ilmesty kommenttiboksiin.

Nykyään kaikkien blogit (= eli ne blogit joita itse luen esim. Bloglovinin kautta) ja postaukset tuntuvat olevan viimeiseen asti harkittuja, kuvat viimeisen päälle mietittyjä ja postauksien sisältö usein kiillotettua. Sitten sitä huomaa, että tulee itsellekin kamala kynnys kirjoittaa jotain turhaa arkipäiväistä löpinää tänne, kun mulla ei olekaan mitään herkullisia päivän asu -kuvia tai jotain viimeisen päälle aseteltuja ja somistettuja aamupalapotretteja! :D

Toki huomaan, että ne blogipostaukset, joita itse nimenomaan luen, on yleensä sellaisia ei-niin-kiillotettuja, niissä on jotain hauskaa tai jotain aitoa. Mutta sitten toisaalta, jos kaipaan inspiraatiota niin tykkään tietenkin selata läpi kauniita ja taidokkaita kuvia, jotka miellyttää silmää eivätkä ole vain sumuisia peilikuvia jostain Hennesin pukkarista.

Ajattelin tähän loppuun  vielä jakaa joitakin omia henk. koht. lemppariotoksia ja tekstin pätkiä tuolta kuuden vuoden takaa. :D

3.7.2012:

Otsikko: nothing special

Ei mitään erikoista tässä parin päivän aikana! Odottelen innolla sunnuntai-illan kuvia kun niitä näpsittiin aika paljon!

Tällä hetkellä on sormet vähän rakoilla ku oon taas saanu uutta intoa golfiin, josta mulla on ollu ikävän pitkä tauko! Tänään olin myös kurssilla, josta oli tosi paljon hyötyä :) Josko sitä pääsis huomenna taas reenaileen!



Töissä oon painanut vaan :) Mun vakkari-aamupala: kahvia ja maitorahkaa mansikoiden kanssa - parasta! Ja nälkä pysyy poissa piitkään




Nyt ÄKKIÄ nukkumaan!!

15.6.2012

”Kesän eka jätski”

Kesän eka jätski nautittu - kylläkin illalla, kotona, sisällä ja pakastimesta suoraan... Hesen salaatin päälle. Oli hyvää siltikin! Oon nyt ollu vaan töissä, keitellyt ja juonut siellä kahvia, promonnut itseäni kaikille papoille ja mummoille ja kannustanut heitä äänestämään... xD Mitä vikaa?


Huomenna viikon viimeinen työpäivä, sitten yks vapaapäivä ja maanantaina taas töihin ;) Onneks sentään pääsen niin aikasin sieltä aina pois niin saan vähän "lomaillakkin"!

Lidlin jätskit on vaan niiiiiin hyviä... 




Tämmösissä kuljin tänään töissä ja nyt illalla, oli taas oikein mehukkaat juoruiluhetket Susannan kans ;)

Kommentti: Miten ruskea voi ihminen olla? Tais olla Solarium ahkerassa käytössä tuolloin.... Lidlin jätskit on edelleen erittäin jees!! 

1.6.2012

June the 1st

Tänään on ollu kyllä mukavan rento päivä :)


Aamulla koitin nukkua pitkään, mutta heräsinkin joskus kasilta ja makailin sängyssä jonkun aikaa. Söin rauhassa aamupalaa ja join aamukahveja, minkä jälkeen lähdin salille. Piti mennä kahvakuulatunnille mutta se oli täynnä? o__O Vietin salilla joku parisen tuntia ja tulin kotiin syömään ja katteleen GG:tä! Niin ja vein mää pullojakin kauppaan... Elän tällä hetkellä suurin piirtein kädestä suuhun -linjalla, koska olin laskenut sen varaan että pääsen tänään töihin... Kappas, en päässytkään vaan vasta maanantaina! No, onneks äiti lupas sponssata mulle sen ihanan mintun vihreen jakun ;) Thanks mom!




Huomenna aamulla vielä koululle hakeen todistus ja sitten juokseen kavereitten ylppäreissä! Huomisen asukin on muotoutunut mun päässä jo ihan hyvin, saa nähdä iskeekö huomenna vaatekriisi


Kommentti nyt: Kahvakuulatunti? Täynnä? Ja hyi olkoon toi juoma oli pahaa. Ja GG on tietenkin Gossip Girl.

Hahaha :D Voisin viettää koko päivän noita lukiessa! Herättääkö jotain ajatuksia? Onko siellä ruudun toisella puolella ihmisiä jotka on seuranneet mun blogia noista ajoista asti? 😂😃

tiistai 17. heinäkuuta 2018

OSTIN TREENIOHJELMAN

Hei ihmiset! 

Täällä ollaan, yhä edelleen, vaikkei uskoisi! Kesä on imaissut mut mukanaan ja olen nauttinut siitä niin täysin siemauksin kuin nyt ikinä vain toimistossa työskentelevänä ihmisenä voi nauttia! Reilu viikon takainen Ruissi oli mahtava, mutta tuntui melkoisen hyvältä levätä nyt tämä viimeisin viikonloppu kunnolla, ottaa rennosti ja tehdä kaikkia kivoja juttuja; käydä rauhassa salilla, syödä rauhassa aamupalaa ja nauttia hyvästä seurasta, ruoasta ja viinistäkin vähän! 

Eilinen sunnuntai oli kyllä ihan paras laatuaan, sillä jos mun täytyis miettiä tapa, miten kaikista mieluiten vietän suomalaista kesää niin se olis ollut eilisen kaltainen; aamu-uinti vanhempien luona, veneilyä, vesihiihtoa ja iskän tekemää maailman parasta grilliruokaa ja päälle äidin tekemää punaherukkapiirakkaa ja teetä. Ihan parasta!

Mutta jos palataan tuohon otsikon asiaan, niin repäisin tuossa pari viikkoa sitten ja ostin treeniohjelman! Oon aina ajatellut, että kyllähän mä nyt itekin osaan salilla treenata, enkä jaksa moisista maksaa, mutta tosiasiassa mun oma treenimotivaatio on ollut vähän alhaalla aina aika ajoin. Etenkin salitreenissä en ole saanut mitään kunnollista kaavaa itselleni, vaan se salilla treenaaminen on mennyt aina vähän sellaiseksi arpomiseksi. Oon tehnyt max. 1 oikeasti hyvän treenin viikossa ja kaikki sen ylimenevät on ollut vähän niin ja näin sen yksinkertaisen syyn takia, etten ole tiennyt mitä tehdä. Oon myös katsonut kymmeniä, kymmeniä treenivideoita ymv. Youtubesta ja blogeista, mutta silti homma lässähtää aina jossain vaiheessa enkä saa treeneihin kunnon jatkumoa. 

Niinpä siinä kohtaa kun Aino ilmoitti laskeneensa väliaikaisesti kahden ohjelmansa hinnat puoleen, ajattelin että nyt tai ei koskaan! Tuo alennushan ei valitettavasti ole enää voimassa, mutta nopea kun olin niin sain ihan pilkkahintaan ostettua tuon Bikini Fit -ohjelman, jota oon tässä nyt parisen viikkoa ehtinyt tehdä. 25 € on pieni hinta siitä, että salille on oikeasti kiva mennä ja intoa treenaamiseen riittää!

Ja niin kuin Aino tuossa postauksessaan kirjoittikin, niin on kyllä ihan mieletön motivaattori ostaa itselleen treeniohjelma, koska sitähän haluaa sitten tehdä ”koko rahan edestä”. Tuo ohjelma on 5-jakoinen, 3 alavartalopainotteista treeniä ja 2 ylävartalopainotteista treeniä, joilla kaikilla saa kyllä itsensä ihan piippuun. Ja salilla on niiiin paljon kivempaa olla ja rehkiä, kun on selkeät sävelet että mitä tekee seuraavaksi ja kuinka paljon. 



Mulla oli myös Brasiliassa vaihdossa ollessani treeniohjelma, joka vaihtui aina tasaisin väliajoin. Vaikken silloin mitään kummallisempaa tavoitellutkaan, niin vitsit en oo kyllä ikinä ollut niin hyvässä kunnossa kuin silloin! Ja samalla innolla painan nyt ja innolla odotan sitä kehityksen näkemistä.

Tulen varmasti kirjoittelemaan tännekin näistä treenien etenemisestä ja kehittymisestä (otin jo joitakin ennen-kuvia, jos jossain vaiheessa sitten niitä jälkeen-kuvia myös?😃). 

Mitenkäs teillä, ootteko ikinä ostaneet treeniohjelmia, meettekö mutu-tuntumalla vai haalitteko netistä eri ohjeita ja ohjelmia?