torstai 4. lokakuuta 2018

SUURINTA RAKKAUTTA ON LUOPUA

Muistan kuinka välillä sitä erehdyin joskus miettimään sitä, että jonain päivänä meidän pieni koira olisi poissa. Koiran, niinkuin kaikkien meidän, elämä lähenee loppuaan ja tuntui ihan sydäntäsärkevältä ajatella että jonain päivänä tuo suuri persoona olisi poissa. Itku tuli kun ajattelin sitä tunnetta. 

Olin 11-vuotias kun Vera meille tuli. Haettiin se äidin kanssa Pirkkalan ABC:ltä, jonne kasvattaja Veran kanssa tuli meitä vastaan PK-seudulta. Veralla oli kantokopassa vaaleanpunainen pyyhe, jonka päällä se oli. ABC:llä istuttiin hetki pöydän ääressä, ja minä ihastelin Veraa ihan herkeämättä. Ja pieni 8-viikkoinen Vera haisteli ja nuoli mun sormia. Kuin höyhentä tai kukkaa kämmenellä pidellen vietiin Vera kotiin, ja välillä sen nukkuessa kävin aina tarkistamassa että hengittäähän se, kun vaikutti olevan niin hiljaa paikoillaan. 

Mun huoneeseen oli laitettu verkkoaitaa, jonka sisäpuolella kuviteltiin pitävämme Veraa öisin, ettei se pääsisi tekemään mitään sopimatonta sopimattomiin paikkoihin. Verkon reiät oli kuitenkin niin isoja että pieni koira meni niistä läpi. Oltiin myös tehty se perinteinen päätös, että koiraa ei oteta sänkyyn. 

Ensimmäisenä yönä Vera kuitenkin vähän ujelsi ja uikutti, joten iskä luonnollisesti raahasi patjan mun huoneen lattialle ja nukkui Veran vieressä lattialla. Vaikka iskähän oli alunperin sitä mieltä että meille ei koiraa tule. 


Vera on ollut mukana niin iloissa kuin suruissakin. Jäähyväisissä ja jälleennäkemisissä. Se on iloinnut, tuottanut meille valtavasti iloa ja nuollut kyyneleitä meidän kasvoilta kun itsellä on ollut murheita. Se on toiminut unikaverina ja ollut aina häntä heiluen vastassa kun ollaan tultu kotiin. 

Tämän viikon tiistaina iltapäivällä Vera oli kuitenkin niin väsy, ettei jaksanut tulla mun vanhempia vastaan pedistään. Se ei olisi aamulla yhtään halunnut lähteä ulos, ja aamiaissmoothiekaan ei maistunut, mitä se yleensä nuolee hyvällä halulla meidän laseista. Vanha leidi oli vanhentunut viime viikkojen ja kuukausien ajan tosi paljon, ja parin viimeisen päivän aikana vointi oli huonontunut entisestään. 

Ja niin tiistaina klo 19 meillä oli aika eläinlääkärin vastaanotolle. :( Vieläkin pääsee itku kun ajattelen. Kahta päivää vaille 13-vuotias Vera rauhoitettiin viimeiseen uneen, ja tunsin kädellä kuinka pikkuruisen sydämen lyönnit hiljalleen loppuivat. 💔 Pieni, lämmin, iloinen karvapallosta loppui elämä, tai ainakin se siirtyi jonnekin missä ei tarvi enää syödä sydänlääkkeitä eikä vanhuus vaivaa.
 

perjantai 21. syyskuuta 2018

BACK ON TRACK: MITEN PALAUTUA LOMALTA?

Täällä olen, sielun ja ruumiin voimissa! Siitäkin huolimatta, että edellisenä yönä tuli nukuttua ruhtinaalliset 3h 30min. Meidän lento Venetsiasta oli Helsinki-Vantaalla ke-to-yönä vasta puolilta öin ja siitä sitten erinäisten mutkien kautta huristeltiin Tampereelle. Aamulla kello herättikin sitten jo klo 6:30 ja luennolle piti ehtiä 8:15. Huhhuh!

Viikko lomailua teki äärimmäisen hyvää tälle mimmille. Tuntui ihan mielettömän hyvältä päästä irtautumaan arjesta toisiin ympyröihin auringonpaisteeseen ja parhaiden ystävien keskelle! Lenkkarit oli taaskin lomalla mukana, sillä viikko on mun mielestä turhan pitkä aika olla harrastamatta mitään liikuntaa, vaikka hyötyliikuntaa toki noilla reissuilla aina tuleekin. Mutta on ihan eri fiilis syödä kaikkia hyviä ruokia ja juoda "pari" Aperol Spritziä aamulenkin jälkeen. :D Voiko joku muu samaistua tähän?

Hirveästi ei tullut reissussa mässäiltyä herkuilla, mutta pasta-pizza-prosecco-aperol-ruokavalion jälkeen tuntuu myös hitsin hyvälle päästä takaisin arjen rutiineihin, salille ja vähän kevyempien ja terveellisempien ruokien pariin.

Maiju Emilia Photography - Blaa! brand photoshoot

Joskus, etenkin jos viikon tai kahden loma on sisältänyt pelkkää löhöilyä, paljon ruokaa ja mahdollisesti vielä alkoholia, tekee mieli ottaa oikein iso harppaus takaisin terveellisiin elämäntapoihin, syödä pelkkää vihreää salaattia ja käydä kahdessa jumpassa per päivä. Itselläni, niin kuin kuitenkin varmasti monella muullakin, on kokemuksia siitä kun lähdetään liian ryminällä "takaisin" (ja vähän yli) niihin arjen terveellisiin tapoihin, kroppa sanoo yhtäkkiä stopin, flunssa iskee ja koko homma katkeaa taas. Sen takia otankin pehmeän mutta hyvän otteen tähän arkeen paluuseen. 

Uni: En ole itsekään ehkä ihan täysin vielä sisäistänyt kuinka tärkeä juttu riittävä unensaanti onkaan, mutta jatkuvasti tulee uusia faktoja vastaan siitä, mitä kaikkea kehossa tapahtuu ja ei tapahdu mikäli kroppa ei saa riittävästi lepoa ja unta. Niinpä tänään annoin itseni nukkua aina 8 asti, mikä oli tässä kohtaa jo erittäin hyvä suoritus itseltäni näin arkena. Tänään aion mennä vielä aikaisemmin unille ja nukkua huomenna taas pidempään. 

Treeni: Meinasin eilen mennä tekemään salitreenin iltapäivällä, mutta kropassa tuntui siltä ettei kertakaikkiaan jaksa. Niinpä skippasin salitreenin ja sen sijaan menin raittiiseen ulkoilmaan juoksemaan suht. rauhallisen 40 minuutin lenkin. Mieli virkistyi ja tuntui superhyvältä saada kroppa liikkeelle ja keuhkoihin raitista ilmaa. Tänään olikin sitten jalkatreenin vuoro ja huhhuh kun tuntuu! Ja tuntuu hyvältä! Voi olla että seuraavat pari päivää jalat huutaa hoosiannaa. 😁


Ruoka: Monipuolisesti ja riittävästi. Ihanaa saada taas aimokaupalla vihanneksia ja vihreää koneeseen! Jos tässä kohtaa lähtee syömään ihan liian kevyesti ja yhdistää siihen kovan treenin, on todennäköisesti kohta kipeä. Sokeriset herkut minimiin (myönnettäköön, että eilen söin pienen palan pannaria ja yhden hopeatoffeen) ja paljon vettä, niin keho puhdistuu mahd. hyvin kuona-aineista ja mahdollisen nestehukan saa karkotettua.


Jes! Eiköhän tää tästä ala taas rullaamaan! Oon melko innoissani (ja jännityksessä) tulevista gradujutuista, mutta OLEN VALMIS!

Ihanaa viikonloppua!💛

tiistai 11. syyskuuta 2018

KOOKOKSINEN OMENAKAURAPAISTOS

Ihanaa viikkoa! Meikäläisellä alkaa ylihuomenna keskiviikkona viikon loma, jota toisaalta odotan hirveästi ja toisaalta en malttaisi pitää ollenkaan. Päälle painaa nimittäin gradu ja graduaiheen miettiminen ja päättäminen…. Maailmassa on niin paljon asioita mitä olisi mielenkiintoista lähteä tutkimaan, ja nyt pitäis keksiä että minkälaisen aiheen parissa haluaisin seuraavat kuukaudet intensiivisesti viettää.

No, ennen lomaa ajattelin tulla jakamaan tänne vielä mun itse kehittämän omenakaurapaistoksen ohjeen. Tein tätä toistamiseen viime viikonloppuna, sillä ensimmäisestä satsista tuli niin hyvää että sitä oli pakko tehdä uudelleen!

Tämä omenakaurapaistos on jotakuinkin terveellinen herkku, sillä tässä ei ole valkoista sokeria tai vehnää. Gluteenittomankin tästä saa kunhan käyttää täysin gluteenittomia kaurahiutaleita.

Nythän eletään vielä suomalaisten omenoiden kulta-aikaa, sillä niin monien talojen pihoissa komeilee omenapuita omenoita väärällään, ja mun vanhempien naapurustossa yhden talon pihaan oli laitettu ämpäri ja siihen ystävällinen kehotus lapun muodossa: SAA OTTAA!

JA ME OTETTIIN. KAHTEEN KERTAAN. KIITOS VAAN!

Tätä kookoksista omenakaurapaistosta kannattaa herkutella esim. jäätelön tai jugurtin kanssa. Jätskisuositukseksi voisin sanoa Alpron kookosjätskin, jota saa ainakin K-Citymarketeista. Ihan sairaan hyvää, ja vieläpä ilman maitoa, ilman soijaa ja sokeriakin on tosi maltillisesti. NAM NAM NAM.

Ja maistuu oikein hyvältä vielä seuraavana tai sitä seuraavana päivänä mikrossa lämmitettynä.

Nyrkkisääntö 1: omenoiden määrä riippuu syöjien määrästä. Yksi hyvä nyrkkisääntö on pieniä, kotimaisia omenoita käytettäessä että 2 pientä omenaa per syöjä. Jos taas käytät ihan normaalikokoisia, isompia omenoita, niin ehkäpä 1 omena per syöjä on ihan OK.

Nyrkkisääntö 2: 1 dl kaurahiutaleita per syöjä. Helppoa!

KOOKOKSINEN OMENAKAURAPAISTOS (4:lle)

8 pientä omenaa kuutioiksi pilkottuna
4 dl kaurahiutaleita
4 – 5 rkl sulaa kookosöljyä
4 rkl vaahterasiirappia
1 tl kanelia
0,5 tl kaardemummaa
Ripaus inkivääriä

4 rkl kookoshiutaleita
3-4 rkl mantelijauhoa 

Jätskiä / jugurttia 
vaahterasiirappia

1. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Laita omenat kulhoon ja mittaa kaurahiutaleet niiden sekaan. Sekoita. 
2. Sekoita öljy, vaahterasiirappi ja mausteet keskenään. Lisää omenoiden ja kaurahiutaleiden joukkoon siten, että mauste-öljyseosta on kaikissa omenoissa. Levitä koko setti uunipellille leivinpaperin päälle. 
3. Sekoita erillisessä kipossa kookoshiutaleet ja mantelijauhot. Ripottele tasaisesti omenoiden päälle. Laita paistos uuniin n. 20 minuutiksi tai kunnes omenat ovat pehmenneet ja paistos alkanut saamaan kullanruskeaa väriä.
Tarjoile Alpron kookosjätskin kanssa ja kaada vielä loraus vaahterasiirappia annoksen päälle. NAUTI!

-->

torstai 6. syyskuuta 2018

VIIME VIIKON KUVAT PUHELIMESTA

Maanantai:

Maanantaina otin ilon irti siitä, että töihin ei tarvinnut mennä klo 9:ksi. Aamulla poljin salille, siitä yliopistolle syömään ja siitä kasvohoitoon, johon olin saanut lahjakortin jouluna. Rentouttavan kasvohieronta vaihdettiin yhteistuumin hoitajan kanssa kasvojen puhdistukseen, joka oli kaikkea muuta kuin rentouttava, mutta sitäkin tarpeellisempi tähän naamatauluun.

Kasvohoidosta poljin kotiin - siis ihan meidän ikiomaan kotiin, jossa kylppärissä oli uudet laatat seinissä ja lattiassa, ja maalari liimaili tapetteja seiniin. Siitä poljin pesulaan viemään erään rakkaan samettihameeni pestäväksi, ja siitä sitten vanhempieni luo, missä ollaan edelleen remonttievakossa.

Illalla tein mulle, äidille ja iskälle ruoaksi tän hetken yhtä lemppariruokaa, nimittäin tollaset jonkinsortin buddha-bowlit. Voisin jakaa tähän reseptin jossain vaiheessa?! Tuli nimittäin taas ihan sairaan hyvää!


Tiistai:

Salitreeni ja ruoanlaittoa. Chillailin kotosalla ja katsoin pari jaksoa uutta lempparisarjaa HBO:lta, The Affairia. 


Keskiviikko:

Keskiviikkona lähdin Helsinkiin korealaisen TonyMoly-kosmetiikkabrändin lanseeraustilaisuuteen. Wau mitkä bileet oli pistetty pystyyn, ja AH noi kaikki tuotteet!! Ko. brändiä hehkutetaan aika urakalla tuolla maailmalla. Oli mahtavaa olla tilaisuudessa mukana, ja vielä mahtavempaa saada tuotteita kokeiluun! Ja veikkaan vahvasti että näistä tulee ihan lemppareita. Odotan vielä, että saan yhden tuollaisen valkoisen kananmunan itselleni, kun se mun goodie bagista puuttui, sillä se kuuluu hyvin oleellisesti tuon nuden värisen kananmunan kanssa yhteen. 🙈



Tilaisuutta ennen nähtiin Sofian kanssa lounaalla ravintola Kiilassa. Ihan huippulounas; valitsin itselleni lohi-avokadosalaatin (koska syön AINA lohta kun sitä on vain tarjolla :D). Iloksemme lounaaseen kuului myös salaatti-ja keittopöytä, ja miksikäs en söisi alkusalaattia ennen pääruokasalaattia? Ja keitto oli myös erittäin hyvää! Vahva suositus Kiilalle!



TonyMolyn jälkeen nähtiin myös Erikan kanssa kahvilla Stockalla - miten mahtavaa nähdä parhaita kavereita saman päivän aikana!

Torstai:

Torstaina illalla otin suunnaksi Andiatan, jossa oli VIP-ilta muotinäytöksineen, siellä mallina ihana äiti 💛


Perjantai:

Perjantai kului salilla ja töissä. Lisäksi käytiin ostamassa mulle Apple Watch Verkkokauppa.comista, nimittäin multa on kyselty nyt kohta vuoden päivät, että mitä haluan "kandilahjaksi" siitä hyvästä, että sain ne KTK:n paperit käteen viime jouluna. En näihin päiviin asti ollut keksinyt mitään kovin tähdellistä että mitä haluaisin, mutta viime viikolla se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta! Apple Watch! Sykemittari, sporttikello, aktiivisuusmittari, kaikki mahdollinen yhdessä ja samassa! Tähän astisen käytön perusteella täytyy sanoa, että ihan mieletön vekotin ja ostamisen arvoinen kapine!


Lauantai:

Lauantainakin täytyi mennä töihin, mutta sen jälkeen otin superrennosti. Mun akut oli jotenkin ihan tyhjät ja olin todella levon tarpeessa.

Illalla tein ihan mielettömän hyvää kookoksista omenakaurapaistosta (ilman valkoista sokeria ja vehnää/gluteenia), jonka resepti mun on pakko saada jakoon! Nam nam, täytyy tehdä sitä piakkoin uudestaan!


Sunnuntai:

Sunnuntaina mun kello sitten soimasikin mua siitä, etten ollut liikkunut tarpeeksi lauantaina. Niinpä suuntasin uusilla energioilla ja ladatuilla akuilla lenkkipolulle heti aamupäivästä! Ai että tuntui hyvältä! Iltapäivällä sainkin hakea mun miehen takaisin juna-asemalta kahden viikon reissultaan kotiin.