keskiviikko 26. joulukuuta 2012

26.12.2004

Huh en muista koska olisin 8 vuoden aikana selvinnyt ilman itkuja tapaninpäivänä. Kahdeksan vuotta sitten tänä päivänä monet menetti henkensä Thaimaassa. Myös mun parhaan ystävän koko perhe. Vaikka eihän niille kuinkaan pitänyt käydä. :/

Tänään just muisteltiin ruokapöydässä sitä päivää kun tuli tieto että näin oli Thaimaassa käynyt, tsunami oli tuhonnut vaikka kuinka paljon. Lähettelin kaverilleni viestejä että: "Moi, kai teillä on siellä kaikki hyvin?" Ja sitä päivää kun kuultiin radiosta että jos nyt ei ole tuttavista tai läheisistä kuulunut mitään, ovat he todennäköisesti kuolleet. Se oli kyllä yks hirvein päivä mun elämästä, toivoin vaan että olisin saanu herätä jostain painajaisesta.
   Eikä kouluun palaaminenkaan ollut helppoa. Se oli kyllä kaikkee muuta kun sitä. Kaikki itki ja tuntu että oli mahdotonta ees kuvitella palaamista tavalliseen päiväjärjestykseen. Nukuin mun vanhempien vieressä varmaan kuukauden!
   Tää tsunami tapahtui tosiaan kun oltiin viidennellä luokalla ja vielä kuudennenluokan kevätjuhlassa haaveiltiin kavereitten kanssa että Henna tulis kuin ihmeen kaupalla takas. Niin siis tätä ystävää ei oo tähänkään päivään mennessä löydetty sieltä Thaimaasta. Muu perhe kyllä mutta ajattelen että Henna pääsi mereen uiskenteleen :) Tosin vielä seitsemännellä luokallakin kun matkustettiin Thaimaahan niin ajattelin että Henna tulis vastaan jossain siellä viidakossa, jos se vaikka olis päässy pakeneen sinne vuorille.... Kuulostaa hullulta mutta näin mää ajattelin. Tai jos totta puhutaan niin vieläkin tulee tollasia ajatuksia mieleen, tosiaan kun eihän Hennaa ikinä löydetty..
R.I.P. Henna-Riikka ja perhe <3 br="br"> (ollaan tossa kuvassa lähdössä varmaan kolmannella luokalla koulun diskoon... Kuka muistaa noi pakolliset sarvet? Niin ja selässä oli tietty sellaset siivet... :-D )

5 kommenttia:

  1. Hui, mulla menee täällä kylmiä väreitä. En pysty kuvittelemaankaan, kuinka raskasta se on ollut, kun jonkun läheisen menetti sinne, kun se kosketti niin paljon, vaikkei sillä mitään vaikutusta omaan elämään ollutkaan..

    Voimia hirveesti ♥

    VastaaPoista
  2. Mä muistan kun oltiin Marttisissa luokkaretkellä ja siel oli se disko ja siellä soi se Hennan lempi biisi uniklubilta (?) ja kaikki alko itkeen. Sä ekana :(

    En tiiä uskotko sä tälläsiin juttuihin mut äiti kerto joskus pari vuotta sitten et sen tsunamin jälkeen se oli nähny unta, missä Henna oli tullu äitin sängyn viereen ja hymyillen kertonu et "meillä on kaikki hyvin, ei meillä oo hätää.". Sit ku se oli kääntyny lähteäkseen ni sil oli toinen puoli päästä ihan ruhjeil ja kropasta halvaantunu puolet. Mua lohdutti sillon toi uni paljon.

    Mäki muistan aatelleeni et jos se on vaan menettäny muistinsa ja asuu nyt jossain thaimaan viidakossa tai jotain...

    Mut fakta on se et ei tollasta koskaan unohda. Ida on nähny vieläkin unia Markuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo muistan!! Siitä oli sillon niin vähän aikaakin vielä :(
      Voi ihana toi uni :) Kyllä tommosiin on mun mielestä kiva uskoo, tulee itelle niin parempi mieli!
      Ei unohda ei:( Ihan hyvä vaan :)

      Poista
  3. Surullista... :(
    Elämä on joskus liiankin raadollista...

    VastaaPoista