keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Ei ihan mun viikko

Ainakaan tähän mennessä. Jos viime viikko meni mallikkaasti ja hyvin, niin tän viikon taso on kyllä hieman pudonnut. :-D

Viikko on madellut hitaasti ja tuntuu että mikään ei ole oikein muka sujunut. Toissa iltana havaitsin että mun iPhonen laturi sanoi itsensä irti. Oli toisaalta ihan virkistävää olla yksi ilta ilman nettiä ja somea! 
Eilen oli salille lähtö erittäin nihkeää. En meinannut millään saada itseäni ylös. Onneksi kuitenkin lähdin, sillä tein todella onnistuneen treenin. Siitä tulee aina niin paljon parempi fiilis! 

Kun tulin vihdoin illalla kotiin, olin todella väsynyt ja nälkäinen. Laitan yleensä heti radion tai telkkarin päälle, jotta ei olisi niin hiljaista. Laitoin telkkarin päälle ja se oli mennyt jotenkin ihmeellisesti jumiin?! Ihmeellinen info-ruutu näkyi telkkarissa koko ajan, näytti väärää aikaa ja vääriä ohjelmatietoja. Kaukosäätimestä ei ollut mitään apua kun telkkari ei ottanut siltä minkään näköisiä käskyjä vastaan. Edes näytön takaa virran pois painaminen ei auttanut ja TV pysyi vaan sinnikkäästi päällä eikä muuttunut mihinkään. Meinasin saada ihan kamalan itkupotkuraivarin ja mietin että "miksi asun yksin, en mä selviä ilman ketään miestä mua auttamassa tämmöisten elektroniikkojen kanssaaaaa!!!" Sitten sain älynväläyksen että otan telkkarin pois seinästä ja laitan takaisin. Voi jummi. Olipa taas iso ongelma se. :-D Kaikki tämä vain nälän ja väsymyksen takia.

Tänään fiilis oli yleisesti ihan ok ja oon muutenkin koko viikon jaksanut lähinnä sen voimalla, että mulla on perjantaina Tampereella se työhaastattelu. Jee, jotain missä voin onnistua. No kuinkas kävikään? Tänään (jälleen väsyneenä ja nälkäisenä) kun tulin kotiin koulusta, ilmoitti haastattelija sairastuneensa ja haastattelua täytyy siirtää. Meinasin taas romahtaa ja jättää jumpan väliin ja vaikka mitä. Onneksi kuitenkin söin ja painelin jumpalle ja valaistuin, että ei auta kuin soittaa haastattelijalle ja sopia uusi aika. "Noin, olipa taas kerran iso ongelma." Haastattelu siirretty ensi viikkoon ja kaikki hyvin! Saan hyvän syyn olla Tampereellakin siis pidempään!

Välillä täytyy olla huonompia päiviä, jotta voi taas olla niitä hyviä päiviä. Nää on ollut niitä huonompia päiviä ja näin ollen päättelen, että ne hyvät päivät on aivan juuri tuloillaan. :)


Onneksi viikkoa on vielä jäljellä, toivottavasti se sujuu paremmin. Tai itseasiassa oon ihan varma että sujuu!

4 kommenttia:

  1. Verensokereilla on kyllä ihan älyttömän suuri vaikutus fiiliksiin! Sitä kummasti aurinko alkaa paistamaan syömisen jälkeen itselläkin ;)

    VastaaPoista
  2. Hassu kysymys mutta kun valmistauduit pääsykokeisiin ja luit päivät kirjastossa niin mitä sulla oli päivisin eväänä? Pystyitkö lämmittämään ruokaa vai oliko aina mukana vain jotain pienempää evästä?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ja tärkeä kysymyshän tuo!

      Mulla oli joskus evästä, jos oli jäänyt vaikka edellispäivältä jotain ruokaa. Usein söin kuitenkin yliopiston ruokalassa, joista yksi sijaitseekin mukavasti Tampereen yliopiston kirjastolla. Siellä oli aina joka päivä vaihtuva kasvissose keitto niin söin hyvillä mielin aina sitä! Itselläni ei ollut välivuoden takia edes opiskelijakorttia mutta ruokalan tädit antoi aina alennusta kun sanoi että lukee pääsykokeisiin! Ja jos oikein muistan niin ruokalassa oli myös mikro lämmittämistä varten....?

      Poista