maanantai 23. helmikuuta 2015

KEHONKUVANI?

Hei ystävät! 

Johan on viikonloppu takana. Torstai-iltana sain äidiltäni viestin: "Mitäs sanot, jos meille tulee puoleksi vuodeksi argentiinalainen vaihtari?" Ensin mietin, että mihin ihmeeseen vanhempani ovat ryhtymässä, mutta kun asiaa tarkemmin rupesin ajattattelemaan, tulin todella iloiseksi. Itsekin kun olen ollut vaihto-oppilaana, tiedän kuinka iso merkitys isäntäperheellä vaihtarille on, ja mikäs sen parempaa, kuin että saisin olla osa jonkun toisen vaihtovuotta ja isäntäperhettä. Vaihtari saapui meille eilen sunnuntaina ja vaikuttaa tosi ihanalta ihmiseltä! 

Tottakai tää vaihtarikuvio sai mut kaipaamaan omaa vaihtovuottani Brasiliassa, joka oli yksi parhaimmista ja ehdottomasti kokemusrikkaimmista vuosista tähän mennessä. Aloin selailemaan vanhoja kuvia tuolta ajalta, jotka siis ovat 2010-2011 vuosilta. Törmäsin yhteen hassuun seikkaan noissa kuvissa. Olin vaihtovuotenani ehkä paria kolmea kiloa kevyempi kuin nykyään ja näytän todella hoikalta kuvissa. En missään tapauksessa liian laihalta, mutta todella solakalta. En sano etten olisi sitä nyt, mutta kuitenkin ero on huomattavissa ainakin omasta mielestäni. 

Näytän kuvissa mielestäni todella hyvältä ja iloiselta. Ainoa huono juttu niissä on, että itse en kokenut silloin omaa vartaloani niin kauniiksi kuin se olisi ansainnut. Olin silti mielestäni vähän löysä ja pelkäsin koko ajan lihovani. En toki toivo sitä nytkään ja siksi huolehdinkin säännöllisestä liikunnasta mun elämässä. Mutta silti mun pään sisällä joku oli silloin toisin. Nykyään kun katson itseäni peilistä, olen melko tyytyväinen. Ainahan sitä jotakin haluaisi parantaa, mutta silti näytän mielestäni kauniilta ja olen todella tyytyväinen kroppaani. Edelleenkään tämä ei tarkoita sitä, että en haluaisi kehittyä, mutta koen itseni kauniiksi ja olen iloinen. Vaihtovuotenani kamppailin kroppani kanssa siksi, jotta voisin todistaa kaikille, että 'ei kaikki vaihtarit liho.'

En sano silti sitäkään, että koin itseäni rumaksi/lihavaksi tai että kroppani olisi minua kuvottanut, en missään tapauksessa! Mutta silti en ollut tyytyväinen. Voisin havainnollistaa juttua parilla kuvalla ja niihin liittyvällä ajatuksella.
 Rantaloma isäntäperheen kanssa joulun aikoihin. Julkaisin kyllä nämä kuvat silloin Facebookiin, mutta mietin todella paljon että näytänköhän vähän liian pulskalta näissä... Just joo. :-D
Ylläolevasta kuvasta mietin, että saako toi valkoinen t-paita mut näyttämään vähän punkerolta. Unohdin ilmeisesti katsoa jalkojani. :-D 
Viimeinen kuva on Thaimaasta, vuosi takaperin vaihtovuodesta. Mietin tästä kuvasta taas, että näyttääkö mun reisi vähän paksulta tässä.... Anteeks mitä? 

Tän jutun pointti oli, että vaikka en nykyäänkään ole hirveästi ulkonäöltäni näistä kuvista muuttunut (lukuun ottamatta hiuksia ja pientä aikuistumista muutenkin), tärkeintä on että mitä siellä oman pääkopan sisällä on ja mitä omasta kehostaan ajattelee. En ollut mitenkään sairas tai saaralloisen laiha todellakaan, mutta mielessä kummitteli yhä ajatus langanlaihoista malleista joita siihen aikaan ihannoitiin. Olen iloinen, että vaikka olen nykyäänkin melko hoikassa kunnossa, liikun paljon ja katson melko tarkasti mitä suuhuni laitan, olen silti mieleltäni paljon terveempi kuin tuolloin! Luojan kiitos sen thinspirationin tilalle on tullut fitsporation ja ihanteena on enemmänkin lihaksikas, terve kroppa kuin luurankoa muistuttava vartalo.


2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Näytät superkauniilta :) ja tuo tukka on mun silmään aivan mahtava!

    VastaaPoista