maanantai 8. kesäkuuta 2015

SE TUNNE KUN VOI VAAN OLLA

Hei kaikki! Mistäs sitä alottaisikaan.

Keskiviikkoinen pääsykoe oli ja meni. Se oli mun kolmas pääsykoe ja myöskin vihoviimeinen pääsykoe johon osallistun enää ikinä. Kokeesta jäi ihan hyvät fiilikset, koe meni paljon paljon paremmin jopa kuin viime vuonna vaikka viimevuotisilla yhteispisteilläkin koulupaikka mulle Vaasasta aukesi. Koe meni myös viime vuoden pisterajoihin nähden hyvin - nyt ainoo jännitettävä asia on, että kuinka paljon pisterajat nousee viime vuodesta jos nousee, ja että olisko mun yhteispisteistä mitään apua tänne Tampereen yliopistoon. Kirjoitin nimittäin aika hyvät YO-paperit aikanani kuitenkin. :-) 

Viime päivät, myöskin tänään, oon vaan yrittänyt joka hetki muistuttaa itseäni siitä, että nyt ei tarvi oikeesti enää stressata. Vähän on koko ajan sellainen olo, että mun pitäis olla tekemässä jotain tähdellisen tärkeää koko ajan, mutta sitten muistan aina, että ei ihan oikeasti tarvi. Eilen sunnuntaina nukuin jopa 10 asti, enkä todella muista koska olisin viimeks nukkunut niin pitkään. Myös tänään oon vapaapäivän kunniaksi viettänyt erittäin rauhallista aamua, sillä nukuin melko pitkään ja lähdinkin siitä suoraan piiitkälle yli tunnin lenkille. Jospa muhun alkais pikkuhiljaa uppoamaan se fakta, että nyt on kesä ja saa ottaa rennosti.
Perjantaina halusin ehdottomasti laittaa Antille ja mulle siinä samalla ruokaa (avokadopastaa, nam) kiitokseksi siitä, että rakas poikaystäväni on jaksanut mua näinä viime aikoina, kun oon saattanut pillahtaa yhtäkkiä itkuun tai kiukutellut jostain naurettavista asioista ihan vaan sen takia, että oon niin väsynyt ja stressaantunut. :-D Ihanaa kuitenkin, että vaikka tuntuu että mä oon ollut ihan kamala, niin siinä ruokaa laittaessani Antti tuli ja toi mukanaan mulle ruusuja!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti