maanantai 28. syyskuuta 2015

MY WEEKEND SNAPSHOTS

Vitsit miten kiva viikonloppu takana! Tällaisten jälkeen jaksaa aina aloittaa uuden viikon täysillä energioilla (vaikka tänä aamuna kieltämättä vähän väsyttikin…)! Takana on hyvää ruokaa (ja juomaa), loistavaa seuraa ja mitä ihanimmat kihlajaiset!
Siis miten virkistävää käydä syömässä oikein hyvin ihan "tavallisena" viikonloppuna. Okei, vaikkei tämä viikonloppu nyt täysin tavallinen ollutkaan, niin ei se välttämättä vaadi synttäreitä tai muuta merkkipäivää, että hieman hemmottelee itseään hyvällä ruoalla ja juomalla! Mehän oltiin siis Masussa ja ruoka oli sairaan hyvää!

Viikonloppuhan huipentui sitten sunnuntaihin, kun mun vanhemmat olivat luvanneet järjestää meille kihlajaiset. Paikalle saapui molempien lähimmät sukulaiset. Miten otettu sitä voikaan olla siitä, että omat rakkaimmat läheiset kokoontuu kaikki yhteen ihan vaan meitä juhlistaakseen?! Ei auta edes miettiä niitä tulevia häitä kun meinasin tirauttaa kyyneleitä jo eilen kun iskä puhui pienen puheen... :-D 
+ Kakut tuli (mistäs muualtakaan) kuin Tallipihan kahvilasta, ja molemmat olivat täyden kympin arvoisia!!! Voileipäkakku on mun mielestä yleensä joko todella hyvää tai aivan totaalinen katastrofi, ja tää oli ehdottomasti parasta voileipäkakkua mitä oon ikinä syönyt! Suosittelen erittäin lämpimästi! ;-)
Tästä on hyvä jatkaa!

perjantai 25. syyskuuta 2015

KAUNIITA SMOOTHIEITA JA ARJEN POHDINTAA

Niin on taas tämänkin viikon arki saatu päätökseen! Mulle on muodostunut jonkinlainen tapa tulla aina perjantain luennon jälkeen keskustaan istumaan johonkin kahvilaan tekemään koulujuttuja. Jotenkin ei vaan houkuttele enää perjantai-iltapäiväksi jäädä yliopiston kirjastoon muhimaan, kun siellä on istuttu jo joka päivä koko viikon ajan. Joten täällä istutaan taas, Pella's Caféssa tällä kertaa! 

Viikonlopusta on tulossa mukava ja melko ohjelman täyteinen, mutta kuitenkin varmasti tosi rentouttava! Huomenna mennään illalla mm. käyttämään meidän kihlajaislahjaksi saatu lahjakortti tamperelaiseen Hans Välimäen ravintolaan Masuun. Sunnuntaina onkin vuorossa (ei enempää eikä vähempää kuin) meidän kihlajaisjuhlat!! Hurjaa :-D
Miten voikaan lumoutua smoothien koristelusta!!! Tässä eilisaamun (torstain) joogan jälkeinen aamiainen! 

Flunssasta on vihdoin päästy yli ja oon tällä viikolla päässyt taas treenaamisen makuun. Otin myös kokeiluun Yoogaian ilmaisen viikon ja tällä viikolla olen päässyt kaksi kertaa aloittamaan aamuni joogalla. Ja voin kertoa että paikat on ihan pikkuisen kipeänä!!! Mulla ei ole täällä Tampereella vielä minnekään salijäsenyyttä, ja puntaroinkin nyt vakavissani ottaako koko salijäsenyyttä esimerkiksi Gogolle ollenkaan, vai keskittyä ennemmin joogaan, pilatekseen ja juoksuun. Jotenkin en näe tällä hetkellä itseäni rääkkäämässä kroppaani hullun lailla Body Attackissa ja muissa jumpissa, saatika pumppaamassa lihaksiani vapailla painoilla tai muilla kuntosalilaitteilla. 
Erityisen innoissani olen siitä, että tasan kahden viikon päästä pääsen taas piitkästä aikaa osaksi muotinäytöstä! Enkä mitä tahansa muotinäytöstä vaan Gaala Lasten Hyväksi -tapahtumaan, joka on siis puhdas hyväntekeväisyysgaala ja järjestetään Tampereen Näsilinnassa! Tilaisuudesta tulee taatusti upea!!

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

SE SUPERHERKULLINEN SOPPA

Syksy on tullut! Se on tullut joka puolelle; ulos, vaatteisiin, sisälle ja erityisesti keittiöön, sillä me tehtiin eilen keittoa. Eikä ihan mitä tahansa keittoa vaan sitä herkullista, tomaattista soppaa, jonka reseptin oon joskus aikaisemminkin täällä jakanut. Ja mikä parasta, tätähän saa Tampereen idyllisimmästä kahvilastakin, Tallipihalta! Milläs muullakaan nimellä kuin Ineksen herkkusoppa :-D (Vai miten se oli?)


Alkuperäinen ohje on periaatteessa makkaralla tehty versio, mutta itselleni tuntuu hieman vieraalta ostaa makkaraa... Jos kuitenkin teet tätä makkaralla, joka on erittäin OK (varmasti se on pakko tehdä itsekin vielä joku päivä makkaralla), niin tee nyt kultarakas, hyvä ihminen se jollain muulla makkaralla kuin sillä HK:n sinisellä!! Mitä lihaisampi, sen parempi! Ja väittäisin että tofu-makkarakaan ei ole yhtään hullumpi ;) 
Eilen tämä kyseinen soppa syntyi meidän keittiössä käyttäen jauhelihaa. Tässä kaikki mitä tarvitset: 
  • jauhelihaa (350g)
  • sipuli silputtuna
  • iso valkosipulinkynsi silputtuna
  • punainen paprika pilkottuna
  • rasia ruusukaaleja puolitettuna
  • purjo pilkottuna
  • purkki tomaattimurskaa (400g)
  • 2 pikkupurkkia tomaattipyreetä
  • lihaliemikuutio
  • chili
  • suolaa ja pippruia 
  • ( basilikaa + timjamia)
Ensin kuullota pannulla sipuli ja valkosipuli tilkassa öljyä. Sen jälkeen ruskista jauheliha. Laita sillä aikaa kattilaan vesi kiehumaan. Itse käytin kuvassa näkyvää kattilaa, sinne meni hieman alle 2l vettä, mutta koska aineksia tulee soppaan niin paljon, niin suosittelen laittamaan vettä ehkä 1,5l! Ei kuitenkaan täyteen :-D 

Kun vesi kiehuu, laita kaikki vihannekset veteen keittymään. Lisää perään tomaattimurska ja -pyree. Sekoittele. Lisää myös lihaliemikuutio. Muista alentaa lämpöä niin, että soppa kiehuu, mutta ei kamalan kovaa. Kun vihannekset ovat jo jonkin verran pehmenneet, laita joukkoon myös jauheliha. Keittele niin kauan että ruusukaalit ovat kypsiä. Muista että ruusukaalit saavat olla mielummin liian pehmeitä kuin liian raakoja ja kovia! Mausta oman maun mukaan! 
Meidän keittiössä sopan tekeminen ei eilen mennyt kuin Strömsössä, sillä laitoin nestettä aluksi aivan liikaa ja jouduttiin kaatelemaan sitä välillä pois, jotta kaikki ainekset olisivat mahtuneet kattilaan...

Ja niin kuin sanottu, koska keittoa yleensä aina jää koska satsi on niin iso, soppa vaan paranee päivä päivältä kun se muhii jääkaapissa!


maanantai 21. syyskuuta 2015

TREFFIVIIKONLOPPU

Taas on sellainen viikonloppu takana, että on kiva aloittaa taas uusi viikko! Ja mikä parasta, olokin alkaa olla sellainen että tänään vois vaikka juosta pienen lenkin, wohoo! Jalat haluaa jo juoksemaaan...

Viikonloppu kului:
  • katsellen leffaa Netflixistä (Poika raidallisessa pyjamassa - itkin silmät päästäni) 
  • lauantaina töissä 
  • koukuttuen mulle uuteen sarjaan (Orange is the new black koska se Netflix...) 
  • kihlajaislahjatoiveita etsien
  • treffeillä lauantai-iltana - kenenkäs muunkaan kuin oman isäni kanssa!
Viime viikon arki oli jotenkin niin kiireistä, että tiesin haluavani olla ihan rauhassa viikonlopun.  Avopuolisollani (:--D) oli menoa lauantai-iltana, joten päätin että mulla on kaksi vaihtoehtoa lauantai-illaksi; joko vietän illan yksin kotona ottaen rennosti omassa hyvässä seurassani tai sitten soitan iskälle, joka vietti myös viikonloppua ilman omaa äitiäni. Niinpä nappasin puhelimen keskiviikkona kouraani ja sovin treffit. 

Oon todella läheinen molempien vanhempieni kanssa ja vietän enemmän kuin mielelläni molempien kanssa aikaa käyden lounaalla ja muuta, etenkin nykyään kun ei tule muuten niin usein nähtyä. Ja niin vietettiin iskän kanssa jälleen yksi kivoimmista lauantaista pitkiin aikoihin, syöden Inezin tapaksia viini- ja olutlasillisen ääressä. Jutellen kaikkea maan ja taivaan väliltä!

perjantai 18. syyskuuta 2015

ARJEN ONNEA

Huh miten viikot sujahtaa ihan kamalalla vauhdilla ohi! Vastahan oli maanantai! Tekemistä riittää joka päivälle ja tuntuu että rentoutumiselle ei ihan liikoja aikoja ole. 

On kulunut myös yli viikko siitä kun viimeksi urheilin! Joillekin pikkujuttu, mutta itselläni tulee todella harvoin tällaisia taukoja - edes lomalla ollessa. Flunssa ei ihan liiemmin ole vieläkään hellittänyt joten lenkille en vieläkään viitsi lähteä, mutta oon ihan varma, että välillä tällaiset tauot tekee hyvää. On hyvä juttu, että välillä täytyy jättää urheilu ihan kokonaan pois ja koittaa keksiä muita tapoja, miten saa hyvän fiiliksen päivään. Oon ollut joka päivä tosi tehokas ja saanut paljon juttuja aikaiseksi! Se ei oo mulle mikään itsestäänselvyys :-D
Onnea tuo myös se kun saa huomata, että opiskelee ihan oikeasti sellaista alaa mikä todella kiinnostaa ja opiskeluympäristö on todella kiinnostava ja inspiroiva! Esimerkiksi tänään pidettiin johtamisen kurssilla kolmen tunnin luento meidän ryhmän kanssa muulle luokalle. Mun mielestä on vaan niin kivaa, kun saa olla sellaisten ihmisten ympäröimänä, jotka on kiinnostuneita samoista asioista kuin itse. :) Tietyllä tapaa ilmapiiri tuolla yliopistolla on myös melko kilpailuhenkinen, mikä osaltaan vie hommaa eteenpäin eikä kukaan jää jumittamaan omalle mukavuusalueelleen. 

Nyt on kuitenkin viikonloppu ja vaikka huomenna onkin alkupäivä pyhitetty töille, on olo silti mukavan rentoutunut tämän päivän puristuksen jälkeen. 

Joten hyvää viikonloppua teillekin!

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

HAPPY TO BE BACK

 Jee, oon innoissani! 

Kohta tulee kaksi vuotta siitä (??! miten aika menee näin nopeasti?!), kun irtisanoin itseni Tamperelaiselta mallitoimistolta, Promdelilta, sillä halusin päästä helsinkiläisen Modelboomin listoille. Olin haaveillut helsinkiläiseen, isompaan mallitoimistoon pääsemisestä koko "malliurani" ajan, koska menestyä mallina oli mulle suuri unelma. Ihan teininä katselin Victoria's Secretin muotinäytöksiä ja toinen toistaan kauniinpia VS-enkeleitä sillä silmällä, että vielä joskus mäkin astelen tuolla lavalla (:-D)!! 

Oma äitini on työskennellyt myös mallina nuorempana ja asunutkin ulkomailla mallin töiden vuoksi ja ajattelin, että en ole mitään ja nuoruus on mennyt hukkaan, jos en pysty samaan. Ulkonäkö oli kaikki kaikessa ja mallin työt vielä vähän enemmän. Erittäin tärkeä targetti oli koko ajan päästä hieman isompiin piireihin, jotta voisin ehkä ponnahtaa urallani hieman ylemmäs. Lähes kaksi vuotta sitten rohkaistuinkin ja marssin Helsingissä Modelboomin toimistoon. Kävin portfoliokuvauksissa ja niin olin helsinkiläisen mallitoimiston palkkalistoilla. Ei kun vain töitä odottelemaan. 
(c) Elina Kurr
Intoa riitti vaikka töitä ei kuulunut. Kun kuitenkin vihdoin tuli tilaisuus päästä kuvauksiin Lahden muotoiluinstituutin opiskelijoiden lopputöihin, olin innosta soikeana! Samaan syssyyn pääsin saman koululaitoksen järjestämään muotinäytökseen Helsinkiin. Nämä kokemukset olivat huikeita! Töitä ei kuitenkaan sen koommin kuulunut ja koko homma "unohtui", vaikka tykkäänkin tehdä näytöskeikkoja ja kuvauksia. Taloustilanne on huono ja sitä rataa... Jokaisella mallitoimistolla on aina "suosikkimallit" joita bookataan eniten. 

(c) Nadi Hammouda

Viime aikoina oon kuitenkin oivaltanut, että menestyminen niissä mallin töissä ei ole avain onneen - ei todellakaan. Olen päässyt opiskelemaan (kahdesti) haluamaani opiskelupaikkaan ja tajunnut, että ammatti jossa toisia arvostellaan ja työllistetään pelkän ulkonäön ja vyötärön senttien perusteella tai ollaan työllistämättä liian ison nenän tai paksujen reisien takia, ei ole ehkä sittenkään niin henki ja elämä. Päätin jo keväällä, että jos pääsen Tampereelle opiskelemaan, hakeutuisin takaisin Promodelille, josta keikkaa oli riittänyt ihan mukavasti ennen. 

Ja nyt olen takaisin siellä mistä lähdinkin, eli Promodelin listoilla! Oon niin iloinen että pääsen toivon mukaan tekemään hauskoja näytöskeikkoja ennen kaikkea ihanassa porukassa ja hyvässä hengessä! 

(c) Elina Kurr

tiistai 15. syyskuuta 2015

FLUNSSANKARKOTUSSMOOTHIE

Kipeänä oleminen on vaikeaa. Oikeesti. En ole varmaan ainoa täällä, joka kokee elävänsä aikas terveellisesti, syöden oikein ja liikkuen säännöllisesti. Sitten kun iskee joku pöpö niin olo tuntuu voimattomalta ja hieman jopa pettyneeltä itseensä, koska "mähän en ole oikeastaan ikinä kipeä!

Nyt kuitenkin kun flunssa iski, on vain hyväksyttävä se tosiasia, että täytyy ottaa iisisti eikä lähteä aamulla lenkille vaikka kuinka tekisi mieli. Eilen kauppareissulla mukaan tarttui ainekset tämän aamun flunssankarkoitussmoothieen, johon laitoin:
  • puolikkaan banaanin
  • appelsiinin
  • palan inkivääriä (n. peukalonpään kokoisen)
  • babypinaattia
  • puolukoita 
  • vettä
  • chiasiemeniä
Täytyy sanoa, että maku tässä tekeleessä oli.... ... terveellinen? Maistui juuri sille mille flunssankarkoitussmoothien on tarkoituskin maistua! :-D
Viikonloppuna luulin jo lauantaina että flunssa oli paranemaan päin, mutta veikkaan että sunnuntain kuvaukset ei paljoa ainakaan auttanut paranemisessa, sillä jouduttiin hytisemään ihan vähän aikaa ulkona. Ei auta kuin rouskuttaa inkivääriä ja koittaa levätä.

perjantai 11. syyskuuta 2015

KROPPA SANOO AINA VIIMEISEN SANAN ( + puolukkapuuron resepti )

Ai että kun harmittaa.

Mun piti aloittaa toissa päivänä postaus, joka olisi alkanut mietteillä siitä, miten on hassua että kun jotain asioita tapahtuu omassa elämässä ja arjessa, niin ne tapahtuu sitten aina kaikki kerralla. Mulla on ollut todella hektinen ja kiireinen viikko tähän mennessä, ja päässä vaan savusi kun mietin tulevaa viikonloppua. Koulutapahtumaa, koiran hoitoa (saatiin hoitokoira huostaamme pariksi viikoksi), synttäreiden juhlintaa, koulutöitä, yhdet kuvaukset sunnuntaina ja ainiin - siinä jossain välissä olisi  yksi puolimaraton juostavana! Olin innoissani kaikesta mutta päätä ja kroppaa vaivasi pienen pieni paholainen nimeltä stressi.

No, eilen sitten kroppani (tarkemmin sanottuna kurkkuni) sanoi itsensä irti. Kurkku tuli ihan älyttömän kipeäksi. Kipu ja turvotus jatkuu yhä edelleen ja tässä kohtaa mulle on täysin selvää, että en missään nimessä voi juosta huomenna 21 kilometriä, vaikka olo sattuisikin vähän parantumaan tässä ensi yön aikana, ettei vaan tulisi mitään vakavampaa. Olis silkkaa tyhmyyttä lähteä kiusaamaan itseään noin kovalla urheilusuorituksella huomenna. 

Joka tapauksessa yksi juttu on ainakin varma; tämä ei jää tähän! ;) Puolimaratoneja (ja maratoneja) tulee vielä!
Ylläolevassa kuvassa on mun eilisen lenkin jälkeinen superhyvä aamupuuro! Se syntyi näin:

Kun vesi alkoi kiehua kattilassa, heitin sinne n. 1dl puolukoita (kotimaisia ofcourse) sekä puolikkaan banaanin. Sitten sekaan 1dl kaurahiutaleita, ripaus suolaa ja sekoitus. Alensin lieden lämpötilaa ja sekoittelin lisää. Jälleen kun puuro oli melkein valmista, heitin mukaan 2 kananmunan valkuaista ja taas sekoitus. Ja voilà, puuro on valmista!

tiistai 8. syyskuuta 2015

SANOISTA TEKOIHIN!

Oon joskus pitänyt ajatusta maratonista aivan mahdottomana ja hulluna. Oon ajatellut, että vaan hullut suorittajat ja yli-ihmiset juoksee maratoneja. "Niissä ei ole mitään järkeä eikä se ole enää tervettä." Viime aikoina oon kuitenkin oppinut (etenkin eri blogeja lueskellen), että se ei välttämättä olekaan ihan hullujen hommaa, sillä maratoneille pitää oikeasti treenata systemaattisesti ja syödä oikein. Suoraan sanottuna joskus ajattelin, että kaikki jotka juoksee maratoneja, omaavat jonkunmoisen syömishäiriön! Älkää huoliko, en todellakaan ajattele enää niin koska vähillä energioilla ei maratonilla pärjää. 

Puolimaraton onkin sitten taas asia erikseen. Ja niin kuin eilenkin täällä puhuin, että oon monesti ihan vakavasti harkinnut sellaiselle osallistumista. Itseasiassa viime viikolla osallistuin meidän ainejärjestön järjestämään arvontaan, jossa arvottiin kaksi lippua tämän viikon lauantaina juostavaan Tampereen puolimaratoniin. 

JA MITÄS IHMETTÄ?! 

Eilen istuessani markkinoinnin luennolla, puhelimeen kilahti viesti: "Hei Ines! Onnea, olet voittanut itsellesi paikan Tampereen puolimaratonille!" Joten nyt sanoista tekoihin, lauantaina sitten klo 15 juostaan se 21 km! Huippua! Onko teistä kukaan tulossa juoksemaan? Ja jos ei niin tulkaa kannustamaan! ;) 

maanantai 7. syyskuuta 2015

PUOLUKOITA AAMIAISEKSI

Niin tuli uusi viikko ja sen mukana todellinen syksy! Kun pääsin sängystä ylös ja näin harmaan ja sateisen sään ikkunasta, koitin miettiä mahdollisia tekosyitä, miksen menisi aamulenkille. 

Kylmä? Pukeutumiskysymys. 
Kastuu? Kastun suihkussa kuitenkin. 
Kuulokkeet kastuu? Tähän keksimääni tekosyyhyn meinasi koko homma kaatua mutta sain kuin sainkin pidettyä pääni ja tajusin että ei ne kuulokkeet noin pienestä sateesta miksikään mene! 


Oon taas ihan hurmioitunut lenkkeilystä ja juokseminen sujuu melkoisen hyvin nykyään! Eilen päätin tehdä hieman pidemmän lenkin ja sellainen siitä tuli! 13,18 kilometriä ja aikaa tuohon kului 1h 23min. Tyytyväinen? KYLLÄ! Ja yhtään väheksymättä sitä että lenkkiin kuului todella isoja nousuja Tampereen Pyynikin harjulla. 

Mietin aina erittäin vakavissani osallistumista puolimaratoneille tai jopa jollekin maratonille joskus, mutta hieman pelkään, että lenkkeilystä tulee sellaista pakkopullaa, jos on "pakko treenata" johonkin. Toisaalta olis kyllä erittäin hauskaa kokeilla tosissaan omia rajoja ja nähdä mihin itsestä oikeastaan olisikaan! 

Lenkin jälkeen tein pitkästä aikaa perinteisellä kaavalla aamusmoothien, tällä kertaa puolukoista. Kaveriksi muutama pähkinä ja tietenkin kahvia! Sitten täytyykin mennä koululle ja alkaa sulattelemaan sitä tosiasiaa, että tässä alkaa ihan oikeasti opiskelu pikku hiljaa. 

Jatkossa oon muuten ajatellut tehdä sellaisen postauksen, missä näytän, miltä mun koululounaat yleensä näyttää! :-D Olisiko sellaiselle kiinnostusta? 
 

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

LAPSUUDEN LEMPIRUOKA

Ihanaa, vihdoin ehdin taas hengähtää hetken kotosalla ennen kuin täytyy taas mennä! Kaikki päivät on koulujuttujen osalta tällä hetkellä jotenkin niin hektisiä ja täynnä ohjelmaa, että meinaa oikein ruveta ahdistamaan, kun ei ehdi rauhoittumaan oikein yhtään ja tekemään omia juttuja! 

Nyt otsikkoon. Kun multa kysytään, mikä oli lapsena mun lempiruokaa, en varmastikaan vastaa makaronilaatikko (makaronit tuntui ällöttäviltä suussa) tai muuta vastaavaa. Ainoa mikä tulee mieleen on ruoka, jota oon innostunut tekemään viime aikoina uudestaan muistojen verestämiseksi! Etenkin kun asustelin Vaasassa kaukana kotoa ja perhettä, tuli välillä ikävä jotakin omien vanhempien tekemiä juttuja ja ruokia, ja tämä banaani-kana-kastike on yksi niistä ja ehdottomasti yksi lempiruuistani lapsena! Tämä on todella helppo tehdä ja yksinkertaista ruokaa syödä muutenkin (ei ole mitään gourmet-hifistelyä). Alkuperäisestä reseptistä olen korvannut kerman Extra-creamy kookosmaidolla. Maisseille koitan myös keksiä jotakin korvaavaa raaka-ainetta. 
Tehtiin eilen Antin kanssa suuuri annos tätä ruokaa, josta syödään molemmat kahtena päivänä! Eli periaatteessa tämä ohje voisi olla neljälle henkilölle.

BANSKUKANAKOOKOS-KASTIKE

Tarvitset:
  • 700g broilerin fileesuikaleita
  • 2 banaania
  • sitruuna
  • purkki maissia (340g/285g) / 1 pakastepussi 
  • 2 purkkia extra creamy coconut milkiä  (= 4dl? HUOM! Voit käyttää myös kookoskermaa)
  • currya (oman maun mukaan, itse laitoin varmaan 3-4 tl) 
  • pippuria
1. Ruskista ensin suikaleet pannulla kevyesti. Paistamisessa käytin kookosöljyä!
2. Lisää joukkoon viipaloidut banaanit ja maissit. Sekoita.
3. Kaada mukaan kookosmaito/kookoskerma ja purista sitruunanmehu joukkoon. Sekoita
4. Mausta ja maista! 

Anna kastikkeen muhia matalammalla lämmöllä kannen alla noin puoli tuntia. Keitä vaikka riisi ja/tai haluamasi lisukkeet (esim. kukka- tai parsakaalia) sillä aikaa, jotta maut kunnolla imeytyvät kastikkeessa. 

Tavallisen kokoisen paistinpannun kanssa on hieman ongelmia näin suuren satsin tekemisessä, joten veikkaan että valmistamisessa olisi hyvä käyttää paistokasaria tai sitten ihan kattilaa! 

tiistai 1. syyskuuta 2015

HEI VAAN SYYSKUU

Joidenkin mielestä kevät ja uusivuosi tarkoittaa uuden alkua. Uutta harrastusta, parempia elämäntapoja, laihduttamista, alkoholin käytön vähentämistä, mitä vielä... Mulle uuden alun aika taas on todellakin syksy. Koulu on aina alkanut syksyllä ja voi aloittaa edes jossakin määrin "puhtaalta pöydältä". Sama hyvä tunne on myös tänäkin vuonna! 

Uudet kujeet uudessa koulussa ja uusia huipputyyppejä on tullut tavattua rutkasti! Ja vielä on paljon edessä. Harmittaa kylläkin hieman, että en oo ehtinyt blogiin keskittymään oikein yhtään, vaikka terveellisesti oon syönytkin ja liikkunut paljon koulunalkuriennoista huolimatta. Mun aamupalat on koostuneet pelkästään smoothieista tai ns. smoothie-bowleista, eli oon tehnyt smoothiesta hieman kiinteämpää ja syönyt sitä lisukkeiden kanssa kulhosta lusikalla (toimii). Lenkillä oon käynyt lähes tulkoon joka aamu Ruuanlaittoakaan en ole ehtinyt harrastamaan, sillä viime viikot on olleet aikamoista hullunmyllyä. 

Olen muun muassa:
  • hukannut lompakkoni taivaan tuuliin (mitään järkeenkäypää selitystä hukkumiselle ei ole, sillä epäilen sen edelleen olevan täällä jossain kotona...)
  • Myös yhdet aurinkolasit ovat teillä tietämättömillä...
  • oppinut, että välillä täytyy olla huonoja päiviä, että voi taas olla entistäkin parempia päiviä
  • saanut kihlasomrukseni pois sormesta ensimmäistä kertaa sen sormeeni väkisintunkemisen jälkeen :D

Mutta varmasti viimeistään kun nämä kuuluisat Tampereen yliopiston Smurffiviikot on ohi, ehdin myös kirjoittelemaan tännekin hieman enemmän!