perjantai 23. joulukuuta 2016

MIKÄ HITON JOULUSTRESSI

Mitä parhainta jouluaaton aattoa ystävät ♡

Viime viikkoina omaan korvaani on särähtänyt tuo yksi sana erityisen pahasti. Sitä toitotetaan telkkarissa, radiossa ja lehdissä. Joulustressi. 

On muotia stressata. On muotia stressata mitä erilaisimmista asioista. Ihmissuhteista, työstä, jopa vapaa-ajasta, siitä ehtiikö joogatunnille vai ei, urheilusta, syömisestä, syömättömyydestä, nukkumisesta, unettomuudesta, ajasta. Ja kaiken kukkuraksi joulusta. 

Joulu merkitsee mulle aikaa, kun saa oikeesti rauhoittua läheisten kanssa, syödä hyvää ruokaa ja rentoutua. Nauraa, nähdä sukulaisia, jakaa iloa, pelailla pelejä ja katsoa elokuvia yhdessä. Asioita, jotka jää monesti vähemmälle siinä tavallisessa arjessa. 

Onko joulusta ihan pakko stressata niin hirveästi? Joulumieli ei kasva siitä, onko joulupöydässä neljää vai neljääkymmentä eri sorttia ruokalajeja eikä siitä, onko se kodin pimeinkin komeron nurkka putsattu vai ei. Joulumieli ei kasva myöskään siitä, onko joulukuusen alla yksi vai yksitoista lahjaa per nassu. Itseäni yletön tavaran ostaminen lähinnä ahdistaa ja on ollut ihanaa huomata kuinka esim. Wolt ja monet muut toimijat ovat lähteneet hyväntekeväisyystoimiin ja mahdollisuuksia lahjoittaa eri kohteisiin lahjojen ostamisen sijaan on vaikka millä mitalla. 

Itse kuitenkin kävin ostamassa eilen pieniä joululahjoja ilman minkäänlaista stressiä. Tänään luvassa on banaanileivän leipomista joulupäivän aamiaispöytään. 

Rauhallista joulua ihmiset, älkääkä stressatko turhaan. 😘

tiistai 20. joulukuuta 2016

REACHED MY GOAL

Tiedättekö mikä on ihan parasta?

Se, kun asettaa itselleen jonkun tavoitteen, tekee parhaansa ja paljon töitä sen eteen - ja lopulta saavuttaa sen. 


Syksyn alussa kun aloin kirjoittelemaan kandiani, tiesin tavoittelevani arvosanaksi vitosta, sitä parasta mahdollista. Taisin sen "ääneen" sanoakin täällä blogissa. Hirvitti toisaalta tavoitella tuollaista, sillä mietin että oonko liian ankara itselleni ja vähän jo etukäteen jännitti, että tuottaako tuollainen tavoite liikaa painetta.

Koko syksyn silti tein parhaani. Tein täysillä koko ajan kun tein, pidin taukoja enkä todellakaan kirjoittanut joka päivä. Reissussakin käytiin ja tehtiin kaikkea mukavaa. Deadline:ien edessä hommia paiskittiin kahta kauheammin, mutta itselleni ne dedikset todella on hommaa eteenpäin vievä voima. 

Kun kandi oli palautuskunnossa, mulle oli oikeesti ihan sama minkä arvosanan saisin, koska tiesin tehneeni ehdottomasti parhaani. Enempään en olis pystynyt. Ajattelin, että jos en siihen parhaimpaan arvosanaan yllä, niin en olis tässä tilanteessa voinut enempää edes tehdä. On ihan sairaan hyvä fiilis, kun voi rehellisesti sanoa tehneensä parhaansa, ja ettei enempään olisi pystynyt. 

Eilen kuitenkin avatessani yliopiston kirjastolla sähköpostini alkoi avaamattomia sähköposteja pompsahdella ruudun oikeaan alakulmaan. Ja ennen kuin ehdin edes kissaa sanoa huomasin sähköpostin kandiohjaajaltani ja siinä luki: "Olen nyt arvioinut kandisi ja sait arvosanaksi 5." Se fiilis oli mieletön. Ihan mahtavaa. Oon niin takki tyhjä kun ihminen voi olla. 💛

Muistakaa asettaa tavoitteenne riittävän korkealle ja tehdä töitä niiden eteen.

maanantai 19. joulukuuta 2016

RAVINTOLASUOSITUS TAMPEREELLE

Hohoi! Onko siellä vielä joku?! 

Olen täällä! Elossa enemmän kuin koskaan! Voin ilokseni teillekin julistaa kandini olevan täysin valmis!! Palautin siitä vihoviimeisen version keskiviikkoiltana jälleen hieman ennen puolta yötä. Torstaina ilta venyi kandiseminaarilaisten kanssa aina melkein yhteen asti yöllä ruuan ja juoman parissa. Oli kyllä taas hauskin ilta pitkiin aikoihin ja nauroin mahani ihan kipeäksi. Perjantaina kävin sitten yliopistolla tekemässä vielä kypsyysnäytteen ja voin jäädä odottelemaan kandin arvosanaa (ja sitä, että menikö kypsäri läpi :D)...

Energiaa riittää nyt vihdoin ihan eri tavalla kirjoittaa tännekin jotain "fiksua" ja ajattelinkin tulla kertomaan teille huomionarvoisesta uudehkosta raflasta Tampereella. 

Kyseessä on ihana Muusa Olympiakorttelissa Satakunnankadulla. Entisen hotellin pölyinen aamiais-/ravintolasali on kokenut täydellisen muodonmuutoksen ja tilalle on tullut mitä trendikkäin, tunnelmallinen ravintola, joka myös baarina toimii. Drinkeille ollaan kyseiseen paikkaan eksytty jo muutamaan otteeseen (asutaan meinaan ihan lähellä, heh), mutta Muusan ruokatarjontaa pääsin kokeilemaan viime perjantaina ekaa kertaa, kun vein iskän myöhäiselle isänpäivädinnerille. 


Ruokalistalta (klik) löytyy ihania ruoka-annoksia, joista aika suuri osa on vegaaneja tai ainakin saatavissa vegaanisena, esim. erilaisia falafelannoksia ja vegebowleja. Ihan hyvä juttu on myös se, että listalta löytyy myös lihansyöjille tosi herkullisen kuuloisia juttuja - ja muutama kalavaihtoehtokin siellä on. Annoksia on höystetty punajuurella, lehtikaalilla, hummuksella, juuressipseillä, kvinoalla... kaikella hyvällä! 


Itse söin perjantaina falafel-annoksen ja kaikki annokset on vielä tosi kauniisti aseteltu - omastani löytyi kukkiakin. Hyvän ruuan kruunaa ystävällinen palvelu ja hauska sisustus (vaikka jouduttiinkin perjantaina palohälytyksen takia hetki ulkona seisomaankin). Voin suositella taitavien baarimikkojen tekemiä drinkkejäkin erittäin lämpimästi! 

Suosittelen ehdottomasti teitä manselaiset kokeilemaan - ja myös teitä jotka Tampereelle eksytte!

torstai 8. joulukuuta 2016

MELKO HYVÄ FIILIS

Oon viimeisen parin viikon ajan herännyt aamulla niin, että oon ponkaissut sängystä aika vauhdilla ylös. Nimittäin ajatus kandin puurtamisesta takaraivossa on potkaissut aika kovaa aina heti kuuden jälkeen liikkeelle. 

Mutta on melkoisen hyvä fiilis, kun herää näin torstaiaamuna ja tajuaa, että isoin urakka on nyt ohi. (!!) Sunnuntai-iltana noin klo 23:40 sain palautettua valmiin kandin opponentin ja kandiohjaajan sähköpostiin. Seuraava yö meni painajaisia kandista nähden ja eilen sitten sain kandiseminaarissa koko uurastuksen tulokset myös muille ryhmäläisille. 

Nyt on vielä viikko aikaa hioa työtä, ja keskiviikkona on sitten vihoviimeinen palautus. Tuntuu hyvältä! Tuli sieltä mikä arvosana tahansa, tiedän etten enempään olisi pystynyt, sillä oon ehdottomasti antanut tolle nyt kolmen kuukauden ajan kaikkeni! 

Hyvältä tuntuu myös se, että joulu on ihan nurkan takana ja saan oikeesti muutenkin miettiä välillä muita asioita kuin toi kandi!! Jaksaa ehkä tännekin taas kirjoitella jotain. 

Uskomatonta miten etenkin koko viime viikon mehut meni täysin tohon kandin tekemiseen, edes Instagramiin en julkaissut yhtään kuvaa yli viikkoon!! :-D Erikoista! 

No, vielä muutama päivä täytyy jaksaa miettiä kandiin liittyviä asioita, joten kipaisen kohta taas kirjastolle. Silti on niin paljon kevyempi olo. Toitotinko jo tarpeeksi? 

torstai 1. joulukuuta 2016

JAKSA VIELÄ VÄHÄN

Nyt se iski. Stressi nimittäin. 

Sunnuntai-iltana, klo 24 mennessä pitäisi lähettää ensimmäinen valmis versio kandista luettavaksi ohjaajalle ja opponentille. Kandin aikaisemmissa vaiheissa ajattelin monesti, kun löysin jonkun korjattavan kohdan että "No teen tän sitten siellä lopussa vasta..." Welcome to reality Ines, se loppu on NYT ja niitä pieniä korjattavia ja viilattavia kohtia on aika hemmetin paljon!! :-D 

No, uskon että tehokkaalla loppuviikon ahkeroinnilla saan tästä vielä kyllä valmiin, ja on mulla sitten vielä viikko aikaa tehdä korjauksia työhön ennen lopullista palautusta.


Unelmoin jo siitä, kun koko urakka on ohi. Mietin, mitä kaikkea sitä voikaan sitten tehdä! Siivota perusteellisesti vaatekomeron, kaikki mahdolliset laatikot ja kaapit kotona... Niin no, melkein kaikki liittyy oikeastaan siivoamiseen, sillä en oo ehtinyt viime aikoina panostaa siihen hommaan imurointia ja vessansiivoamista enempää. Miten terapeuttista oliskaan päästä oikein kunnolla koluamaan kaikki kodin kolkat ja heittämään ylimääräinen pois...

Toinen juttu siivoamisen lisäksi on kuitenkin treeni, mitä odotan ihan hirveesti!! Nimittäin palaan piiitkän, melkein kolmen vuoden tauon jälkeen jäseneksi Tampereen Gogolle! Siis miten voi nuori nainen olla näin innoissaan siitä, että pääsee pitkästä aikaa jumppaamaan kaikiin Les Millsin jumppiin! Jee!! Riittää jo toi yksinään treenaaminen. 

Kirjoittelen siitä sitten lisää myöhemmin. Nyt aherruksen pariin!

maanantai 28. marraskuuta 2016

OLEN TÄSSÄ MIETTINYT... x 8


... Että miksi juuri minut valitaan aina lentokentän turvatarkastuksessa huumetarkastukseen? No kidding. Oon nyt viime reissuilla joka kerta jäänyt vähintäänkin siihen huumesipaisumikäonkaan-testiin. "Joo tää on tämmönen satunnainen testi mikä me tehdään..."

... Että miksi Köpiksestä lähtiessä meinasin pillahtaa itkuun kun turvatarkastusvirkailija epäili mulla olevan jotain räjähtävää ainetta mun laukussa? Ei paljoa naurattanut kun mun koko matkalaukku (käytettyine alusvaatteineen) tyhjennettiin pöydälle. "Joo en kyllä tiedä miks toi meidän kone hälyytti, tosi harvinaista tämmönen... Autanko sua pakkaan noi tavarat takas vai pakkaatko ite?" "Kiitos setä, pakkaan kyllä itse."

... Että miksi Spotifyn mulle keräämä soittolista 'Viikon suositukset' suosittelee mulle joka ikinen viikko joko virolaista, ruotsalaista, norjalaista tai tanskalaista räppiä? Kiitos mutta ei kiitos.

... Että mikä ihmeen tissiviikko?! Free the nipple -jutun ymmärrän, mutta instagramin #tissiviikko-hashtagin takaa paljastuu mun mielestä enimmäkseen kuvia, joista huomaa että tissiviikko on vaan antanut loistavan syyn kaikille uhkeapovisille ottaa seksikkäitä tissikuvia ja julkaista ne someen. Tai siis, jos tissiviikon on ollut tarkoitus saada esimerkiksi mulle parempi mieli omista rinnoistani niin en tiedä!

... Että miksi nään niin usein ahdistavaa unta, jossa musta on just tullut äiti ja muun muassa unohtelen sitä vauvaa joka paikkaan, en osaa pitää sitä sylissä, en muista imettää tai sitten ryystän viiniä, koska olen vaan unohtanut että olen unessa raskaana?


... Miksi Suomessa on tapana, että kaikkialla pitää olla niin hiljaa? Museossa pitää muka kuiskia, ravintolassa pitää olla hiljaa, bussissa pitää olla hiljaa, ruokapöydässä pitää olla hiljaa (muistatteko ala-astemeiningin?)... Kaikkialla niin hitsin hiljaa. 

... Että miksi Suomessa ei olla vielä alettu hypettämään joulua yhtään tämän enempää? Oon niin valmis!!! Köpiksessä (ja varmasti kaikkialla muuallakin) jouluhype käy jo kuumana!

... Että miksi ajan varaaminen viisaudenhampaan poisto-operaation suunnittelukäynnille on niin vaikeeta? Tai no joo, ei se nyt kai mikään ihmekään ole.



perjantai 25. marraskuuta 2016

TÄMÄN HETKEN LEMPPARI: UUNIJUUREKSET

Se on perjantai jälleen! 

Mikä tarkoittaa kauhistuttavasti sitä, että mulla on 10 päivää aikaa saada kandi siihen kuntoon, että voin sen antaa luettavaksi ja kommentoitavaksi. Huh. Vähän alkaa paniikki tässä iskeä. 

No, asioilla on tapana järjestyä ja nyt sitten vaan sormet sauhuten täytyy ruveta tämänkin päivän osalta hommiin. Eilen illalla yliopistolla päivä venyikin taas tosi pitkäksi, ja meinasin että menisin tänä aamuna tekemään treenin salille. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että salitreeni vie aamusta sen verran ison siivun aikaa kaikkine toimineen, että jätän nyt hyvällä omalla tunnolla väliin. Mulla on nimittäin tunne, että oon tehokkaimmillani opiskeluiden kanssa heti aamusta ja päivällä aina klo 16 asti, joten treenailutkin on tässä kohtaa kandiurakkaa parempi jättää sinne iltaan. 

Niin kuin eilisessä postauksessani mainitsinkin, tarttuu nyt syksyllä kaupasta oikein ekstramäärä erilaisia juureksia aina mukaan. Viime päivinä olen syönyt erityisesti lanttua ja punajuurta. 


Juurekset maistuu just nyt niin hyvältä, eikä niiden laittaminen vaadi paljoa. Suurta herkkua on, kun vaan paloittelee ne, pyöräyttää tilkassa öljyä ja paistaa uunisssa (200 ºC) siihen asti, että ne hieman pehmenevät. Tämän viikon lautasella on aika pitkälle näkynyt tällainen setti, jossa on juureksia, parsakaalia, avokadoa ja esimerkiksi raejuustoa. Jos on käynyt treenaamassa, oon laittanut myös kvinoaa. Erilaiset juustot, esimerkiksi murustettu feta toimii myös äärimmäisen hyvin lisukkeena tuomassa hyvää lisämakua juureksille ja vihanneksille! 


Jos joku eksyi mun Snapchatiin (@inessalmiranta) eilen, niin huomasi ehkä että mulla oli joku kummallisen näköinen keitos meneillään. Tekeillä nimittäin oli lanttupunajuurisoppa. Täytyy sanoa että kokkaaminen nälkäisenä ja ilman reseptiä ei ole aina se ihan paras juttu, vaikka safkasta ihan syötävää tulikin. Täytyy silti vielä vähän kehitellä sitä reseptiä...

Ja jos et eilen katsonut, niin muista kurkata myös ihanan persimonilla ja granaattiomenalla höystetyn chia-vanukkaan resepti täältä!!  😍


torstai 24. marraskuuta 2016

KAUDEN CHIA-VANUKAS

Hyvää torstaihuomenta! 

Harmillisesti en ole pitkiin aikoihin (ainakin musta tuntuu siltä) jakanut täällä mitään aamupalajuttuja, niin täältä pesee! 


Koska aamut on mulle monesti se juttu, joka määrittää koko loppupäivän -- tai jos ei ihan niin ainakin on äärimmäisen tärkeä osa päivän muodostumista -- niin tykkään myös usein panostaa nimenomaan aamiaiseen. Joskus jopa tuntuu, että mietin ja käytän aikaani enemmän aamiaisen miettimiseen kuin itse illallisen miettimiseen. :D

Nyt oon parina aamuna tehnyt itselleni taas edellisenä iltana jääkaappiin chia-vanukkaan. Erilaisen tästä tekee kuitenkin ensinnäkin se, että koitan tähän aikaan vuodesta ottaa kaiken ilon irti satokausituotteista, joista lemppareita ovat ennen kaikkea persimonit ja erilaiset juurekset. Tällä viikolla kaupasta lähti kuitenkin ekaa kertaa ikinä mukaan grana
attiomena. Oon toki syönyt granaattiomenan siemeniä, mutta ikinä en oo itse niitä mihinkään käyttänyt - paitsi nyt.

Terveysvaikutuksetkin on ilmeisen positiivisia granaattiomenan siemenillä, minkä lisäksi makukin on hyvä, hauskasta koostumuksesta puhumattakaan. Vaikkakin keittiö on täynnä pinkkejä roiskeita kun en ihan vielä haltsaa sitä oikeaoppista kuorimistekniikkaa (luonnollisesti googlasin ohjeet vasta sen jälkeen, kun olin itse halkaissut hedelmän). 


Sen lisäksi, että tähän chia-puddingiin tulee granaattiomenaa ja persimonia, on toinen uusi juttu proteiinijauhe. Oon koittanut viime aikoina kiinnittää entistä enemmän huomiota proteiinin saantiin, ja ostin Ruohonjuuresta joku aika sitten Puhdistamon suklaanmakuista riisiproteiinijauhetta. Kieltämättä maistuu ihan hyvältä ja tuo mukavaa suklaista makua tähänkin settiin!

Itse reseptiin. Tarvitset:

3 rkl chiasiemeniä
2 dl mantelimaitoa (tai muuta maitoa)
puolikas kypsä persimon muussattuna haarukalla
puolikas banaani muussattuna haarukalla
(suklaan makuista) protskujauhetta (itse käytin tosiaan riisiprotskua Puhdistamolta)
Granaattiomenan siemeniä
Koristeluun kookoshiutaleita

1. laita kippoon muussattu banaani ja persimon. Persimonin kannattaa oikeasti olla aika tosi tosi kypsä, jotta sen saa muussattua! Kuoret voi ottaa pois, jos haluaa. Itse pidin ne, eikä ne haitanneet!
2. Lisää siemenet ja maito. Sekoita hyvin. 
3. Lisää vielä protskujauhe ja sekoita jälleen hyvin, jottei seokseen jää paakkuja. 
4. Laita jääkaappiin yöksi (tai unohda keittiönpöydälle, niin kuin minä eilen).
5. Googlaa ohjeet granaattiomenan oikeaoppiseen kuorimiseen
6. Koristele koko komeus runsaalla määrällä granaattiomenan siemeniä ja kookoshiutaleita. 
7. NAUTI


tiistai 22. marraskuuta 2016

IHANA KÖPIS


Ihana ihana viikonloppu vietetty Köpiksessä.  Täytyy sanoa, että tuon enemmän nappiin ei olis voinut tän naisen synttärilahjan kanssa mennä! Haaveilin jo viime kesänä, että lähdettäis Kööpenhaminaan reissuun, mutta tultiin siihen tulokseen että viikko Köpiksessä hotellissa ja vielä elokuussa tulisi aivan liian kalliiksi. Joten jäin haaveilemaan. 

Mutta en olis ikinä osannut edes toivoa mitään tällaista! Yhteinen reissu oli lahjana niin huippu, että oksat pois. Ja uskomatonta että mies oli pitänyt tätä salaisuutta sisällään heinäkuusta aina mun syntymäpäivään asti!

Köpis oli niin kiva ja ennen kaikkea kaunis kaupunki, että kaikki odotukseni ylittyivät! Nähtävää riitti ja käveltiinkin taas ihan kiitettäviä määriä. 

Ja mikä parasta, kaupungin joulutorit olivat juuri auenneet ja saatiin nauttia joulutunnelmasta (ja parista mukillisesta glühweinia) koko viikonlopun! 

Ah 💛 Tästä on hyvä jatkaa.


torstai 17. marraskuuta 2016

BEST BIRTHDAY PRESENT EVER

Paras aamu ikinä!! 

Teen pikaisen synttäripäivityksen ennen kuin pitää rientää yliopistolle. En malta olla kertomatta tästä heti! 

Antin herätyskello soi tänään jo hurjan aikaisin, jo ennen puoli kuutta. Heräsin itsekin siinä samalla. Sain ison pusun ja hyvän synttärin toivotukset. En edes muistanut siinä unenpöpperössä, että mullahan on tänään synttärit!

Siinä sängyssä makoillessani sain käteeni kirjekuoren ja aloin avaamaan sitä. Mulla oli pieni aavistus, että me oltais lähdössä jonnekin viikonlopuksi, ehkä Helsinkiin. Kirjekuoresta paljastui Vaasan kartta, johon oli merkattu Omenahotelli. Sitten printattu valkoinen paperi missä luki keltaisella, että vietetään viikonloppu Vaasassa. Ollaan monesti puhuttukin että olis kiva mennä taas joskus Vaasaan, kun se on oikeesti aika kaunis kaupunki. Mutta KESÄLLÄ. Ajattelin kuitenkin että ihan sama mihin tuon miehen kanssa lähtee, aina tulee hauskaa. Kiitin autuaasti,  kunnes sain käteeni TOISEN kirjekuoren!

Toisesta kirjekuoresta paljastui vähän isompi nivaska lappuja, mistä ensimmäisestä silmiini ehti osua vain teksti TAMPERE - TUKHOLMA. Äääää miten kivaa!!! Mennään Tukholmaan huomenna!! Ihanaa! 

MUTTA. Antti iski mulle käteen KÖPIKSEN matkaoppaan ja sanoi että huomenna lähdetään! Mulla pääsi ihan oikeesti itku, oon aina halunnut käydä Köpiksessä ja me mennään sinne HUOMENNA aikaisin ja lähdetään sunnuntaina!!! Oon niiiin innoissani!! Kaiken lisäksi siellä aukeaa lauantaina joku joulutori!!! Siis miten ihanaaaaaaaa!!  😍


maanantai 14. marraskuuta 2016

MOTIVATION MONDAY

Hei ja ihanaa maanantaita!

Tästä viikosta on tulossa hek-ti-nen. Keskiviikon ja torstain aikana mun on tarkoitus tehdä yhteensä 5 haastattelua mun kandia varten. Perjantaina tein tosiaan jo ensimmäisen, jonka litterointiin kului jo itsessään useita tunteja aikaa ja sivuja kertyi vaatimattomat seitsemän. HUHHUH!

Mutta niin kuin sanottua, tuntuu että silloin kun on paljon hommaa, niin saa myös tehokkaimmin kaikkea aikaiseksi! Ja sellainen fiilis on nytkin: pysyy koko ajan sellainen hyvä tekemisen meininki päällä! Mulla onkin tällä hetkellä (ainakin toistaiseksi, täytyy pitää tätä yllä) tosi hyvä motivaatio niin opiskelun kuin urheilunkin suhteen! Kaiken kaikkiaan siis hyvä maanantain aloitus. 

Ja torstaina meikäläinen saa olla The Birthday Girl! 23 ikävuotta tulee mittariin. Vähän jopa jännittää, sillä mulle on vaan sanottu, että mulla on viikonloppu varattu. Ei muuta. Päivittelen kuitenkin varmasti synttärimeininkejä sitten loppuviikosta Snapchattiin (inessalmiranta) ja Instagramiin (@inessi1), kun sielläkin nyt tuo tarinatoiminto on.

En oikein osaa päättää, että kumpaa on kivempi käyttää, Snapchattia vai Instagramin vastaavaa. Lopullinen vastaukseni on kuitenkin ehkä Snapchat, kun siellä saa laitettua kaikkia hauskoja tarroja siihen. 😀


perjantai 11. marraskuuta 2016

TÄSTÄ TULEE HYVÄ PÄIVÄ

Viikonloppu on jälleen ovella! Jotenkin tuntuu silloin tällöin vaikealta kirjoitella ja tuottaa sisältöä tänne, kun sisältöä myös sinne kandin kansien väliin. Kuitenkin mun tekee aina mieli kirjoittaa jotain ihan muutakin kuin sitä tieteellistä tekstiä, ja muunlaisen materiaalin kirjoittaminen tuntuu muutenkin aina välillä hyvältä ja kirjoitustuntuma pysyy yllä. 


Tämä viikko on itselläni mennyt jälleen älyttömän nopeasti ja kiireisenä - sen kummemmin saamatta hirveästi asioita aikaan, tai siltä se on ainakin tuntunut. Kandin kanssa tulee välillä koettua aivan hirveitä ahdistuksen tunteita, kun tuntuu että mitään fiksua ei saa paperille, ja kaikki uusi teksti on vain pieniä, surkeita palasia ajatuksista. 

Täytyy vaan aina muistaa, että kaikki se ahdistus ja jumitus, mitä läppärin edessä vietän edes miettien kandia, on aina eteenpäin. Vaikka tuntuisi, että en olisi saanut mitään aikaan, olen tosiasiassa saanut paljonkin. Kaikki pohdinta ja "jumitus" johtaa kuitenkin aina loppupeleissä johonkin ratkaisuun, jota ei tapahtuisi ilman noita hetkiä tuijotellen epätoivoisena Word-tiedostoa. 


Tänään olen vihdoin menossa toteuttamaan ensimmäistä kandiini liittyvää haastattelua, joten päästään ihan aimoharppauksella eteenpäin tässä projektissa! 

Joten, TÄSTÄ TULEE HYVÄ PÄIVÄ. Koska miten niin perjantai oliskaan muuta kuin hyvä päivä?

maanantai 7. marraskuuta 2016

VIIKONLOPPUNA MINÄ...

OPISKELIN. Perjantaina siis. Itselleni on muodostunut jo rutiiniksi, että perjantaisin siirryn yliopiston lukusalista tekemään kouluhommia johonkin vähän viihtyisämpään kahvilaan keskustaan. Tällä kertaa paikaksi valikoitui ihana Naapuri. Latte kauramaidolla ja lisäksi vielä yksi kuppi kahvia tekee opiskelusta niiiin paljon mukavampaa!

TEIN RUOKAA. Lauantaina ruokalistalla oli bataattihamppareita ja ruokavieraina meillä oli oma mummuni ja Antin pappa. Ihana ilta isovanhempien kanssa. Kyseessä oli tarkemmin ottaen meidän antama joululahja, jossa luvattiin kokata illallinen heille. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, right?! :D


KATSOIN TELKKARIA. Perjantaina olin illan yksin kotona ja katsoin ajanvietteekseni Ruudusta Armanin Pahan Jälkeen -jakson, jossa puhuttiin naisten ympärileikkauksesta. Huhhuh. Sitten perään Kiss Bang Love Suomi. En oikein tiennyt että tunteako myötähäpeää vai iloa tyyppien puolesta, jotka käy pusuttelemassa telkkarissa. No, parasta jos loppupeleissä reissulle lähteneestä parista oikeasti tulee jotain! Love is the best. 

JUOKSIN. Eilen tuli piiitkästä aikaa juostua kunnon lenkki! Tauko juoksemisesta teki ehdottomasti hyvää, nyt se tuntui taas kerrassaan ihanalta. Ja muutenkin, mikä sen parempaa kuin juosta vailla kiirettä kauniissa säässä, kun kaikkialla on valkoista ja lumihiutaleita vaan leijailee. Reilu 10km tuli juostua sisältäen aikamoisia mäkiä ja ne kuuluisat portaat Pispalan harjulle. Olin rikki. 

KÄVIN SAUNASSA. Wau. Oon ehkä maailman huonoin saunoja, mutta eilisen lenkin jälkeen menin vielä saunan jälkilämmöissä saunomassa Antin jälkeen. Vitsi tuntui hyvältä. Pakko käydä useammin ja ottaa tuosta saunasta enemmän iloa irti.

KATSONUT KORIPALLOA. Ihan parasta sunnuntain vietettä on käydä katsomassa Antin matsia, jos sattuvat pelaamaan Tampereella. Koris on niiin paljon jännempi ja hektisempi peli kuin esimerkiksi jääkiekko, että tuolla viihtyy väkisinkin!

SYÖNYT SOKERIA. Jälkkärin muodossa sekä lauantaina että eilen sunnuntaina. Mutta se on erittäin OK, erityisesti silloin kun jälkkärit ovat herkullisia. ♡

P.s. Aaaand as you can see, smoothie bowl kuvat eivät liity mitenkään tekstiin. Onko sillä väliä? Ei. Ei jotenkin tee yhtään näin kylmillä ilmoilla mieli smoothieta. Ainakaan tällä hetkellä. 

P.p.s. Mulla on tasan kuukausi aikaa siihen, kun mun olis tarkoitus esittää seminaarissa valmis kandi. Hitto. Paniikki. 

Marmoritarjotin puukahvalla: 

torstai 3. marraskuuta 2016

TERVETULOA MARRASKUU

Talviaikaan siirryttiin sunnuntaina ja ensilumi vastaanotettiin eilen. Tuntuu ihan hyvältä. Marraskuu on oikeesti ihan jees! Niin kauan ainakin kun menee nukkumaan viimeistään kymmeneltä (me ollaan menty parhaimmillaan 21:30 nukkumaan, hyvä me!) haha.

Ei vaan, marraskuu on muutenkin kiva kuukausi. Pikkujoulut alkaa lähestyä ja mulla on synttärit! Seuraava kuukausi on jo joulukuu, ja voi alkaa pikkuhiljaa fiilistelemään kaikkia jouluisia juttuja. Kanelia, joulukoristeita, kynttilöitä... Jouluisen Pinterest-taulun keräämistä, sen suunnittelua että mitä kaikkea sitten joulukuussa voikaan tehdä joulutunnelman luomiseksi!


Marraskuu tarkoittaa myös sitä, että enää vähän yli kuukausi, kun kandin pitäisi olla jotakuinkin valmis. A-p-u-a. Aivan hirveä jännitys päällä. Päivät on opiskelujen parissa melko raskaita, eilenkin kandiseminaari kesti aina puoli seitsemään asti illalla!!

Omat selviytymiskeinoni marraskuuhun ovat:

  • riittävä uni
  • sopiva, säännöllinen liikunta
  • hyvä, terveellinen ja lämmittävä ravinto (tekis mieli syödä pelkkiä keittoja koko ajan). 
Keitoista tulikin mieleen, että voisin jakaa taas jotain lemppari soppareseptejäni tänne! 

perjantai 28. lokakuuta 2016

IHANA KAMALA ESIINTYMINEN

Vihaatko esitelmien pitämistä sen jännityksen takia? Mua ainakin jännittää aivan joka kerta, mutta silti pidän esitelmien pitämisestä ja esiintymisestä tosi paljon. 

Toissapäivän onnistunut tutkimussuunnitelman esitys innoitti mua kirjoittamaan esiintymisestä. Jännitin, suorastaan pelkäsin mun eilistä esitystä etukäteen, sillä olin ihan varma että mut ajetaan täysin alas mun presentaation ja väkertämäni tutkimussuunnitelman takia. Vaikka olin käyttänyt siihen aika paljon aikaa, luulin että olin ihan hakoteillä ja surkea :-D 

Oon pienestä pitäen tykännyt jollain kierolla tavalla esitelmien pitämisestä. Tokalla luokalla ala-asteella piti pitää ensimmäinen esitelmä ikinä - mistä tahansa aiheesta tietenkin. No, minähän pidin sen harrastuksestani, muodostelmaluistelusta. Esitelmän pitäminen oli ihan uutta, mutta äidin neuvoilla esityksestä tuli hyvä, enkä lukenut mitään suoraan paperista koska en ollut kirjoittanut ylös mitään vuorosanoja. Esitelmä olikin opettaajan mielestä kaikista paras, vaikka sen pitäminen jännittikin ihan hirveästi. 

Ja aina siitä lähtien, mua on jännittänyt joka ikinen esitelmä, mikä ehkä tekeekin niistä aina niin kivoja. Ehkä se on se adrenaliini, mikä siinä virtaa. Aina jännittää, että mitä ne kuuntelijat ajattelee. Mutta niinkuin sanottua, lähtökohtahan on aina se että "yleisö toivoo esiintyjän onnistuvan". Eikö? Vai oletteko ikinä kuunnellut jonkun esitelmää sillä mindsetillä, että "kylläpä tuota varmaan jännittää, toivottavasti se tekisi jonkun virheen/menee sanoissaan sekaisin ym." Niinpä. 

Omat fiilikset ennen erilaisten esitysten pitämistä voi vaihdella paljonkin. Välillä oon itsevarmempi, välillä taas tuntuu että ei tästä tuu mitään. Keskiviikkona aamulla mua jännitti ihan älyttömästi. Ehkä enemmän kuin ikinä :-D Niin paljon jännitin muiden reaktiota oman tutkimussuunnitelmani esitystä, että melkein nauratti. Ajattelin, että palautteenannossa pillahdan varmaan itkuun. 


Eilisen esityksen aikana välillä jopa mietin, että mitäköhän hemmettiä mä oikein selitän. Vilkuilin kuuntelijoiden ilmeitä, ohjaajan ilmettä ja sitä mitä kaikki teki. Joku välillä katsoi puhelinta - "olenko noin tylsä?" Koitin katsoa kandiohjaajani ja muun yleisön eleitä ja ilmeitä, merkkejä mahdollisesta tylsistymisestä tai huvittuneisuudesta. Välillä olin jopa kuulevinani ohjaajan huokailevan ja pudistavan päätään - vaikkei niin varmasti tapahtunutkaan. :D

Kun tuo esille oman keskeneräisen tekstinsä ja ajatuksensa muiden arvosteltavaksi, on se ihan uudenlainen, karmiva tunne. Esityksen jälkeen nojasin vaan pelokkaana penkkiini ja ajattelin "Let it rain" ja olin valmis kaivamaan nenäliinat taskusta kaiken tulevan nöyryytyksen takia (Yeap, this is me talking  :D Oon yleensä melko itsevarma mutta toissapäivänä se ominaisuus oli varmaan jäänyt kotiin). Kuitenkin sain tosi hyvää palautetta kaikilta, ja loppu hyvin kaikki hyvin. Sain huomata, että kaikki tähän asti kandiin käytetty aika oli sittenkin kannattanut.

Ajattelin nyt kerätä tähän joitain vinkkejä, jotka omalla kohdallani tekevät esiintymisestä ja sen jännittämisestä hieman siedettävämpää ja jopa mukavaa. 

1. Mieti asukokonaisuutesi : Tää on ihan oikeesti yks tärkeimmistä, jollei tärkein (ainakin mulle:D). Mulle on aina tosi tärkeää, että mulla on sellaiset vaatteet päällä, millä tunnen oloni itsevarmaksi. Siisteys ja asiallisuus tekee fiiliksestä kertakaupalla niin paljon paremman, kun tiedät että näytät hyvältä. Tähän kohtaan kuuluu myös hiukset ja meikki. Hyvän värinen huulipuna ja kauniisti laitetut hiukset kruunaa kaiken! Itseasiassa ajattelen, että jos mokaan ihan täydellisesti, niin näytänpähän ainakin hyvältä :'D

2. Yleisö toivoo esiintyjän onnistuvan. Paras neuvo ikinä. 

3. Harjoittele esitystäsi etukäteen. Itselleni on ihan MUST harjoitella presentaatiota edes pari kertaa etukäteen, jotta tiedän mitä sanoa ja minkälaisia ilmaisuja käyttää. Sen kyllä monesti huomaa esityksestä, onko sitä harjoitellut vai ei.

4. Sisäistä esittämäsi asia. Ehkä jopa tärkeämpi juttu kuin esityksen harjoittelu etukäteen, on sisäistää asia josta aiot puhua. Kun olet sisäistänyt asian, kuulostat samantien paljon vakuuttavammalta, ja mahdollista tukisanapaperia täytyy lukea paljon vähemmän - saati lukea suoraan paperista.

5. Mitä sitten jos mokaat? Mitä ajattelit että tapahtuu? Hmm.. Ei yhtään mitään. Ei haittaa, vaikka sekoat vähän sanoissasi, tai pidät pienen tauon sepustuksessasi - pienet tauot ovat jopa toivottuja pidemmissä presentaatiossa, kun yleisökin saa hengähtää hieman ja saat koottua ajatuksesi kasaan. 

6. Ole interaktiivinen yleisön kanssa. Esitä kysymyksiä herättääksesi yleisö, vähintään luo katsekontakti yleisöön. Elehdi, liikuta käsiäsi, kävele hieman, hymyile ja sano ehkä jotain hauskaa niin että saat pienen naurahduksen aikaan yleisössä. Saat rikottua jään ja kaikilla on heti rennompi olo, kun ei tarvi olla ihan haudan vakavana.

tiistai 25. lokakuuta 2016

TIISTAIN KUULUMISIA

Hyvää huomenta! 

Oon nyt kahtena päivänä - tänään ja eilen - herännyt orastavaan kurkkukipuun ja tänään nenäkin oli ihan tukossa. Urheilulle oon siis sanonut vaan tylysti ei, jotta ehkä selviäisin tästä flunssa-aallosta vähällä. Tänään harkitsen kuitenkin joogaan menemistä, että saa pienen paussin tähänkin työntäyteiseen päivään. 


Kandikin on jo hyvässä vauhdissa ja tekemisen meininki on kova! Huominen jännittää isosti, sillä luvassa on tutkimussuunnitelman esittäminen muille kandiryhmäläisille meidän kandiseminaarissa. Myös itse tutkimusvaihe alkaa ihan näillä näppäimillä, kun vaan saadaan haastatteluajat sumplittua. Itse kirjoittamisessa on välillä tosi hyvä draivi päällä, välillä tuntuu että on ihan hakoteillä koko työn kanssa, että mistä mä edes yleensä oon kirjoittamassa. :-D Huhhuh.  Voin kertoa että kun tästä syksystä selvitään niin... En edes uskalla ajatella vielä sitä päivää kun saan lopullisen version tutkielmasta ohjaajan sähköpostiin ja todeta että "VALMISTA TULI." 

No, sitä ei pidäkään vielä miettiä. Don't count the days, Make the days count. Nyt takaisin huomisen esityksen pariin. Teen ekaa kertaa ikinä perinteisen Powerpointin sijasta Prezi-esitystä; vaikka aikaa kuluukin näin ensikertalaisena vähän enemmän, niin on toi nyt hitsi vie paljon hauskempaa kuin tylsien diojen kasaaminen! 


Tehokasta viikkoa kaikille jotka tehoja tarvitsevat ja tsemppiä mulle huomista varten!! 

maanantai 24. lokakuuta 2016

KUVAT JOITA EI SAA JULKAISTA

Ne kuvat... Mun puhelin (tai tarkemmin ottaen Whatsapp) on täynnä mitä ihanimpia kuvia viikonloppureissulta Helsingistä. Mutta niitä ei saa julkaista missään!!! 

Kolme morsiuspukuliikettä, jokaisesta yksi suosikiksi noussut lemppari, jossa voisin ensi kesänä 1.7.2017 klo 16 astella alttarille. ♡

Kyyneleitä vuoti varsinkin äiti, mutta omat kyyneleet itkin vasta eilen, päivän myöhässä :-D Uskomatonta että se ihan oikeasti tapahtuu ensi kesänä, hääpuvut jotenkin konkretisoivat asian ihan lopullisesti!


Mutta niistä täytyy nyt valita yksi. Ja ehkä tiedänkin jo, minkä valitsen (?). Edessä on vielä uusi reissu Helsinkiin, jotta saan sovitettua vielä nuo lempipuvut kertaalleen ja tehtyä päätöksen sen oikean tilausta varten! 

Pahinta tässä on, että päätös on melko vaikea, mutta en saa pyytää Antilta mielipidettä. Koska täällähän mennään tietty sillä ehdottoman perinteisellä linjalla, että sulhanen näkee hääpuvun koko komeudessaan sitten vasta kirkossa! 

No, valitsin minkä mekon tahansa, niin morsiuspuku jos joku motivoi olemaan hyvässä ja timmissä kunnossa itse juhlapäivänä. :-D 

Ihanaa viikkoa 💛

maanantai 17. lokakuuta 2016

MAKE ME BULLETPROOF

Huhhuh, jälleen uusi viikko alkamassa. Mukavaa maanantaita teille, jotka vietätte syyslomaa! Mukavaa maanantaita myös meille jotka painaa koko viikon sata lasissa - tavoitteena palauttaa perjantaina kandin tutkimussuunnitelma ja saada viikonlopppuun mennessä ryhmätöitä ym. juttuja valmiiksi. TSEMPPIÄ! 

 Tällä viikolla tapahtuu kuitenkin kivojakin juttuja (ei sillä ettei toi kandin tekeminen kivaa olisi ;)) nimittäin lauantaina koittaa se kaikkien pikkutyttöjen ja naisten tärkein ja ennen kaikkea odotetuin shoppailureissu; häämekon metsästys!!! Apua!! Tekee mieli sanoa, etten malta odottaa, mutta toisaalta en halua että olis vielä viikonloppu, sillä sitä ennen täytyy tehdä rutkasti hommia... :-D

Sitten lempiaiheeseeni, eli aamupalaan. Näin työntäyteinen viikko - ja päivä - on syytä aloittaa jälleen kerran hyvällä ja täyttävällä aamupalalla. Paistoin banaaniletun (banaani + kananmuna + valkuainen), jonka päälle laitoin puolukoita, tirauksen mantelitahnaa sekä eilen sunnuntaiaamuna loihtimaani omenakaura-crumblea. Tämän kaiken kruunaa bulletproof-kahvi, että varmasti jaksaisi kunnolla. Tuo kahvi on ihanaa sen takia, että siihen ei tule lainkaan maitoa tai kermaa, mutta se maistuu silti ihanan täyteläiseltä ja kermaiselta. 

Itse teen bulletproof-kahvini näin: 

1. Keitän kahvin (Moccamasterin asteikolla 4 kuppia, josta tulee pari kupillista)
2. Laitan sillä aikaa blenderiin pienen pienen nokareen voita, 1/2 rkl kookosöljyä ja ruokalusikallisen MCT-öljyä.
3. Kaadan kuuman kahvin blenderiin ja sekoitan kahvia blenderissä noin 10 sekuntia. 

Nam nam. ♡

Nyt vaatteet niskaan, vähän meikkiä nassuun ja lähden polkemaan yliopistolle, jotta sais paljon juttuja aikaan tänään!

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

ALOITA AAMUSI HYVIN + HYVÄN AAMUN RESEPTI (Kookos-Chia-pudding)

Hyvää keskiviikkoaamua!

Juttu, mitä tulee hoettua valehtelematta noin joka toinen päivä tuon rakkaan kanssaeläjäni kanssa, on: "Vitsi nää päivät menee nopeesti" tai "taas on sunnuntai" ja sitä rataa... Ajankulu ei siis mua millään tavalla negatiivisesti haittaa, tuli vaan eilenkin todettua, että se on taas marraskuu kohta! 

Ja mitä lähemmäs mennään meidän "pisintä" vuodenaikaa ja aamut ja illat pimenee ihan hurjaa kyytiä, sitä tärkeämmäksi nousee aamun erilaiset virkistävät rutiinit. Jotain on aina tehtävä, jotta saa kaivettua motivaation päivän askareisiin kaiken tämän pimeydenkin keskellä. 

Kun aloitan aamuni hyvin, ei pimeyskään ihan oikeasti haittaa! 


Niinpä kokosin tähän joitakin juttuja ja rutiineita, jotka voi tehdä aamusta paremman.

Juo paljon vettä: Itse juon yleensä noin litran verran, ennen kuin ulko-ovesta poistun. Heti herättyäni juon aika paljon (koska jano) ja sitten aamun mittaan tulee huomaamatta hörpittyä vesipullosta koko ajan. 

Liiku: Rakastan aamulla treenaamista. Ensinnäkin sen takia, että sitten urheilu on ohi, eikä sille tarvi uhrata aikaa päivän muina aikoina. Toiseksi siitä tulee ihan mahtava ja energinen olo. Kolmanneksi yleensä salille tai lenkille tulee lähdettyä vielä vähän unenpöpperössä, eikä aivot ihan vielä ihan edes hiffaa että mitä tässä nyt ollaankaan tekemässä. :-D

Kuuntele hyvää musiikkia: Urheillessa nyt tulee aina kuunneltua musiikkia, mutta jos jään kotiin, napsautan aina radion heti ensimmäisenä päälle. 

Joogaa: Jos en jaksa lähteä huhkimaan ja puhkimaan lenkille tai salille, kaivan monesti joogamaton esiin ja teen muutamia aurinkotervehdyksiä ja erilaisia variaatioita niistä. Niillä on ihan uskomaton voima! 

Syö hyvä aamupala: Se TÄRKEIN. Hyvä aamupala on kaiken A ja O. Oli se sitten smoothie, puuro tai mikä tahansa, tee siitä hyvä ja tee se sydämellä!

Nyt jo toisen kerran aloitin aamuni ehkä yhdellä parhaimmista aamupaloista, mitä oon IKINÄ tehnyt. 


Ja se on kookos-chia-vanukas mangolla ja mansikoilla. Do I need to say more?! 

Kahteen annokseen (teille kahdelle tai kahdeksi aamuksi!) tarvitset: 

2,5 dl kookosmaitoa (full fat)
(mantelimaitoa)
1 dl chiasiemeniä
kanelia
hunajaa / agavesiirappia
kaardemummaa
+
tuoretta (tai pakaste) mangoa
mansikoita
kookoshiutaleita (Foodin tms.)
Tai mitä lisukkeita ikinä haluatkaan!


1. Sekoita kipossa (johon saat kannen) kookosmaito ja chia-siemenet kunnolla sekaisin. Jos seos näyttää todella tiiviiltä (=nestettä liian vähän, siemenien osuus liian suuri verrattuna nesteeseen...) lisää mantelimaitoa tai muuta kasvimaitoa, sillä siemenethän imevät itseensä aika hurjan määrän nestettä turvotessaan. Sekoita taas. 

2. Lisää haluamiasi mausteita, esim. kanelia, kaardemummaa ja makeutukseksi hunajaa tai agavesiirappia. Laita jääkaappiin tekeytymään yöksi tai vähintään puoleksi tunniksi.

3. Voit 15 minuutin jälkeen kurkata, mitä vanukkaalle kuuluu ja lisätä tarpeen vaatiessa lisää mantelimaitoa (tms.)

4. Kokoa vanukas lasiin kerroksittain haluamiesi lisukkeiden kanssa, esimerkiksi tuoreen mangon tai marjojen kanssa. Itse laitoin tosiaan tuoretta mangoa (koska se oli Lidlissä tarjouksessa ja vieläpä kypsää! Hehe) ja päälle vielä kookoshiutaleita. 

5. NAUTI. Oli niiiin hyvää, että tänäänkin pomppasin sängystä innoissani muistaen, että mua odottaa ihana aamupala jääkaapissa! ♡

 Ja tuo kaunis marmorinen tarjotin on peräisin KitchenTime:lta! 

Kyseessä on tämä Madam Stoltzin marmoritarjotin puukahvalla.  I'm in love. ♡

tiistai 11. lokakuuta 2016

KANA & VIHANNES -WOK

Tiistai on aina vähän hassu päivä. Viikko on vielä melkein kokonaan edessä, mutta enää ei ole sitä maanantain raivo-poweria painaa - koska maanantaihan selätettiin jo. Itselläni on kuitenkin tänään edessä hullun pitkä päivä, sillä illalla on vielä huomista muotinäytöstä (Tullintorilla klo 16 ja 17!) varten harjoitukset! 

Onnistuin kuitenkin sunnuntaina tekemään niin hyvää thaikkunuudeliwokkia että on pakko näin tiistain kunniaksi jakaa se teillekin!

Jos jollekin on jäänyt vielä epäselväksi, niin rakastan tehdä thaimaalaista ruokaa. Se on melko helppoa, terveellistä ja ihan taivaallisen makuista. Verrattuna kiinalaiseen, thaimaalaisessa ruoassa on omasta mielestäni paljon freesimmät maut eikä se ole niin "limaista" ja rasvaista kuin kiinalainen ruoka. Ainakin omat kokemukseni etenkin Suomessa syödystä kinkistä eivät ole yhtään niin herkulliset kuin thaikkuruuasta!

Monesti tulee kerran viikossa tehtyä jotain thaikkua. Tai siis sitä sama mitä aina; vihreää currya, vihanneksia ja kanaa (tai tofua) kookosmaitokastikkeessa. Se vaan ei petä ikinä! Sunnuntaina kuitenkin oltiin taas suurten kysymysten äärellä ("Mitä tänään syötäisiin?") ja teki mieli tehdä jotain uutta. Keksittiin, että nuudeleita olis kiva syödä piiiitkästä aikaa, joten sukelsin Pinterestin maailmaan ja pyydystin hyvältä kuulostavan wokkireseptin käsiini.

Muokkasin kuitenkin reseptiä hieman (muun muassa siksi, että Prismassa ei ollut riisiviinietikkaa, jota alkuperäisessä reseptissä oli). 


Wokkiin tarvitset:

1 isohko parsakaali 
1 punainen paprika
1 chili (siemenillä tai ilman, you choose)
kaalia, joko kiinankaalia (josta tulee oikeesti hyvää wokissa, toisin kuin kouluruuan salaatissa) TAI keräkaalia (tai sellaista kuin käärylekaali, jota me kaupasta löydettiin)
1 keltainen sipuli 
3-4 herkkusientä
broilerin rintafilettä suikaleina (maustamatonta of course, itse käytin 450g)
vettä 2-3 rkl
kookos- tai oliiviöljyä 
nuudeleita/riisiä, what ever you like

Kastikkeeseen tarvitset:

2,5 rkl Hoisin kastiketta (löytyy kaupasta muiden aasialaiskastikkeiden joukosta)
noin 3 rkl soijakastiketta
2 rkl kalakastiketta
1 rkl kookosöljyä (sulaa)
chilihiutaleita 
loraus kookosmaitoa 

1. Valmistele vihannekset: pilko parsakaali pieniksi kukinnoiksi, paprika sopivan ohuiksi suikaleiksi, herkkusienet, chilistä siemenet pois (tai ainakin osa siemenistä),  silppua sipuli ja leikkaa kaalia haluttu määrä, itse laitoin ehkä noin 4 kunnollisen kokoista kourallista

2. Tee kastike: sekoita kaikki ainekset keskenään erillisessä kulhossa. 

3. Paista broileri kypsäksi paistokasarissa tai muussa isossa pannussa - tai tietty wokkipannulla, jos omistat sellaisen! Kun kanat ovat kypsiä, siirrä ne erilliselle lautaselle odottamaan.

4. Laita lisää öljyä pannulle, ja kippaa kaalia lukuun ottamatta kaikki vihannekset pannulle. Laita lisäksi pannulle vesi ja sekoittele noin 3 min. Peitä kannella ja anna olla sen aikaa, kunnes parsakaalit ovat kauniin kirkkaan vihreitä ja pehmenneet hieman. Voit laittaa viimeistään tässä vaiheessa mahdolliset nuudelit kypsymään, jos keität ne vedessä)

5. Tämän jälkeen lisää suikaloitu kaali pannulle ja sekoita sen aikaa, kunnes kaalitkin ovat pehmenneet. Kun ne ovat pehmenneet, lisää vielä kastike ja sekoita kunnolla. 

6. Sekoita mukaan nuudelit. Itse käytin täysjyvänuudeleita, mutta ensi kerralla haluan  käyttää ohutta riisinuudelia!

Tästä tuli kyllä oikeesti tosi hyvää! Vihannekset on ihanan rapeita ja älyttömän hyvän makuisia. Kevyemmän version saa tietty jollain muulla lisukkeella kuin nuudelilla - tai sitten ihan vaan näin pelkästään!


perjantai 7. lokakuuta 2016

HYVÄN ASIAKASPALVELUN VOIMA - Case Foodin

Otsikosta huolimatta ei, tämä ei ole nyt mikään tieteellinen teksti (haha). Vaikkakin teen kyllä kandini tätä aihetta sivuten. (Allaolevasta tekstistä saattaa hieman paistaa läpi se, että olen ihan äärimmäisen kiinnostunut näistä jutuista... :D) ja Huomio! Kyse ei ole mistään mainoksesta, ainoastaan hyvästä omasta kokemuksesta.

Lähestulkoon jokaisessa työssä jota olen tehnyt, ollut asiakaspalvelija jollakin tapaa, enemmän tai vähemmän. Oon muutenkin vahvasti sitä mieltä, että jokaisen ihmisen pitäis joskus elämänsä aikana olla asiakaspalvelija sen tuoman hyvän kokemuksen takia, sekä erityisesti siksi että osaisi olla myös "hyvä asiakas" - sekin on oma taitonsa.

Itse asiakaspalvelijana ollessani, panostan aina hommaani ihan äärettömän paljon. Olen aina vähän ystävällisempi kuin tarvisi, iloisempi kuin asiakkaat ehkä olettaisivat ja koitan parhaani mukaan aina yllättää heidät jotenkin, oli se sitten kohtelias kommentti tai muu small talk. Tästä asiakaspalvelijataustastani sekä yleensä sen takia, että olen tosi kiinnostunut palveluiden markkinoinnista ja johtamisesta - sekä kaikesta sitä vähänkään sivuavasta - herättää erilaiset asiakaspalvelutilanteet mussa tosi voimakkaita tunteita. :D (Hyvänä esimerkkinä se kun aloin kerran melkein itkemään ilosta kun sain niin sydämellistä asiakaspalvelua...) Koska koitan itse asiakaspalvelussa aina piristää ja tehdä asiakkaan päivästä himpun verran paremman, turhaudun joskus jos minua palveleva asiakaspalvelija ei tee samoin. Etenkin kun koitan myös asiakkaana olla se päivän mukavin tyyppi minua palvelevalle henkilölle. :-D


Noh nyt taas mut yllätettiin niin hyvällä asiakaspalvelulla, että oli pakko tulla kertomaan siitä täälläkin! Juttuhan meni siis niin, että ostin Tampereen Ruohonjuuresta joku aika sitten Foodinin mantelitahnaa ensimmäistä kertaa. En ollut pitkiin aikoihin ostanut mitään pähkinälevitteitä tai muita, ja nyt ajattelin, että kivaa saada jotain ravintorikasta pähkinätahnaa puuroon, riisikakulle, hedelmien kanssa, smoothieisiin, mihin ikinä... Päädyin Foodinin mantelitahnaan, sillä kyseinen brändi ja sen arvot ja aatteet miellyttää minua muutenkin. "Mantelit tahnaan ovat lajiteltu ja käsin eroteltu, jotta pystytään välttämään mahdolliset karvasmantelit".

Iloisena kipitin mantelitahnapurkki repussa kotiin, valmiina kokemaan tuon ihanan makuelämyksen ja syömään välipalaa. Avasin purkin ja päätin heti maistaa tuotetta teelusikalla. Maku yllätti. Negatiivisesti. "Pitääkö tämän muka tältä maistua?" Googletin Foodinin mantelitahnan ja eri foorumeilla hehkutettiin sen makua ja kaikkia eri tapojaa, miten sitä voi käyttää. Ajattelin että onkohan tässä nyt vaan kyse makuun tottumisesta. Joka kerta kun tuotetta vähän uskalsin käyttää, ihmettelin makua todella paljon ja melkein laitoin sähköpostia Foodinille asiasta. En kuitenkaan laittanut ja ajattelin, että "parempi vaan ens kerralla ostaa jonkun muun merkin vastaavaa."


Eräänä iltapäivänä tuli Instagram-feedissäni kuitenkin vastaan Foodinin postaus, jossa oli mantelitahnapurkin kuva. Tietenkin kiinnostukseni heräsi, koska tuo pahuksen purkki ärsytti minua melkoisesti. Kuvan alla kuitenkin oli selitys kaikkeen: Olin ostanut juuri sellaisen purkin, joka oli jotenkin epäonnistuneesta erästä, joka maistuu kitkerälle. Kuvatekstissä luvattiin, että laittamalla sähköpostilla oman purkin eränumero, Foodin lähettää uuden purkin tilalle. JEE! Ongelma ratkaistu. Äkkiä kone auki ja sähköposti lähti samantien. Vastaus tulikin melko nopeasti, mutta kyseinen koko mantelitahnapurkista oli kuulemma loppu, joten sain heidän verkkokauppaansa koodin, joka on 20€ arvoinen!! WHAT!!! Tuo summa luonnollisesti on monta euroa yli sen hinnan, jolla epäonnisen purkkini ostin. Voitte vaan kuvitella minkälainen ilo tästä syntyi. 

Tarinan opetus: Ole aina hieman ystävällisempi kuin on tarve. Näin hienolla virheen paikkauksella saa kyllä tyytyväisen asiakkaan, paljon tyytyväisemmän jopa kuin olisin ollut ilman tätä virhettä. Taatusti ostan Foodinin tuotteita jatkossakin - mitä tosin en olisi tehnyt, jos he eivät olisi ongelmaa tällä tavoin ratkaisseet.  

Kiitos! Näitä lisää ♡

Päädyin sitten tilaamaan tuon saamani alennuskoodin johdosta muutakin Foodinin verkkokaupasta; kookoshiutaleita ja järkyttävän kokoisen pönikän kookosöljyä! Tilasinko tosiaan noin ison purkin...?

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

SITÄ OIKEAA METSÄSTÄMÄSSÄ

Ääääääh se tapahtuu!!

Elämäni mies: Check.
Kihlaus: Check.
Hääpäivä: Check.
Hääkirkko: Check.
Juhlapaikka: Check.
HÄÄPUKU: -

Ehdottomasti paras asia häiden järjestelyissä. Hääpuvun etsintä!! Kyllä! Tekee mieli kiljua.

Sovittiin menevämme reilun kahden viikon päästä Helsinkiin etsimään hääpukua erinäisistä liikkeistä. Tarkoitus on käydä ainakin Niinataressa ja Zazabellassa, sekä vielä lisäksi jossain muissa.

Nyt kysymys kuuluukin: Onko teillä jollain suosituksia Helsingin hääpukuliikkeistä?! Ehdotuksia otetaan lämpimin mielin vastaan. ♡


Kuvat: Pinterest: Ines Salmiranta

maanantai 3. lokakuuta 2016

MOTIVAATIOMAANANTAI: Hyvä, paha Stressi

Tosiaan. Niin se lokakuukin taas koitti ja kandin kirjoituksen täytyisi pikkuhiljaa alkaa olla ihan täydessä vauhdissaan. Kandin lisäks on miljoona muutakin kurssia suoritettavana ja kaikelle tälle pitäisi löytää aikaa ja suoriutua kaikesta täysillä valoilla. Opiskelu, ystävät, parisuhde, urheilu, uni, lepo, aikaa omalle itselleen. Kun oikein alkaa miettiä, tässähän voi alkaa pukkaamaan päälle pieni STRESSI!

Toisaalta, oon ainakin omalla kohdallani huomannut, että ilman stressiä ei hommista tule oikeastaan yhtään mitään. Jos mulla on esimerkiksi vain tosi vähän hommaa, ei niidenkään asioiden hoitamisesta meinaa tulla mitään ja saattaa tehdä asioita vähän puolihuolimattomasti. Kun mulla on taas paljon juttuja hoidettavana, on päällä jatkuvasti hyvä tekemisen meininki ja saan paljon enemmän aikaiseksi. 


Oon siis sitä mieltä, että sopiva määrä stressiä on tosi jees. On vaan kysymys siitä, miten sitä hallitsee ja miten kohdistaa voimavaransa. Ajattelinkin nyt koota tähän joitain asioita, jotka tepsii silloin, kun To Do -lista tuntuu ylitsepursuavalta ja ahdistaa.

Aikatauluta

Tässä on itsellänikin hurjasti opittavaa, vaikka kalenteria aktiivisesti käytänkin. Vieläpä ihan sellaista vanhanaikaista paperista versiota. Yleensä, kun tuntuu että hukkuu töihin, ei ole oikeasti kirjoittanut niitä ylös ja aikatauluttanut tehtäviä; milloin tehdä mitäkin ja kuinka kauan sekä missä järjestyksessä. Tärkeä asia on myös, että aikatauluttaa melko yksityiskohtaisesti; jos kirjoitat vain: "Tee töitä" tai "Opiskele" tai "Tee kandia", on heti paljon epäselvempää, mitä oikein pitäisi tehdä. Kun asiat on kirjoittanut kalenteriin - oli se sitten paperinen tai joku vähän modernimpi versio - huomaakin, että ei ne jutut niiiin mahdottomilta tunnu. Ehkä. 


Hengähdä

Ota iisisti. Pidä taukoja. Ei koko ajan voi jaksaa painaa täysillä. Kun pidät lounastauon, syö äläkä tee tehtävälistan juttuja siinä sivussa. On todennäköisesti paljon tehokkaampaa pitää rehellinen tauko ja sitten taas painaa hommia täysillä, ja sitten taas tauko kun vähänkin siltä tuntuu.

Syö terveellisesti ja hyvin

Hyvä, energisoiva aamupala, lounas ja välipalat työpäivän aikana on kaiken A ja O. On tosi tärkeää kuunnella omaa kroppaa, omia tarpeita ja tunnustella esimerkiksi, minkälainen lounas on itselle se paras vaihtoehto kesken opiskelun tai työpäivän. Itse oon jo kauan esimerkiksi syönyt pelkkää kasvisruokaa yliopistolla, enkä vois ikimaailmassa enää kuvitella syöväni mitään lihaisaa, raskasta settiä. Paras olo tulee, kun syö vaikka jonkun sosekeiton tai muuta kasvisruokaa, joka sulaa suht helposti, eikä kaikki energia mene ruoan käsittelyyn. Lisäksi paljon vettä päivän aikana ja joku pieni välipala tauko muutaman tunnin välein.

Liiku

Oli liikunta sitten reipas kävely ulkona, kuntosalitreeni, juoksulenkki tai joogasessio, liikunta kannattaa! Sen lisäksi että ainakin omalla kohdallani liikkuminen virkistää mieltä, se tarjoaa ihanan tauon työnteosta tai opiskelusta.

Vietä aikaa läheistesi kanssa

Ihan yks tärkeimmistä jutuista on antaa aikaa myös ystäville, perheelle ja parisuhteelle. Ei ole mitään niin virkistävää, kuin kiireen keskellä viettää vaikka kahvitauko tai lounashetki hyvän ystävän kanssa. Yhtäkkiä kaikki tuntuu hieman paremmalta ja vähemmän ahdistavalta, kun saa ajatuksia muualle ja jutella vähän muistakin jutuista. ♡


Sitten vielä täytyy muistaa ottaa nämä aktiivisesti käyttöön. Myös minun. Etenkin toi aikatauluttaminen. Hommiin MARS.

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

SYKSYINEN & SUKLAINEN SMOOTHIE BOWL

Mieletöntä, tämäkin kuukausi alkaa olla kohta taputeltuna! Syksy alkaa ihan tosissaan puskea päälle (en oo oikein tähänkään mennessä mieltänyt, että kesä on oikeasti ohi) ja koulujutut alkaa hirvittämään toden teolla... Eilenkin aloitin opiskelun jo aikaisin aamulla ja lopetin hommat kun kello löi yhdeksän illalla (= Ensitreffit Alttarilla alkoi :-D)

Tänään mulla onkin luvassa jo ensimmäinen pieni esitys meidän kandiseminaarissa liittyen mun kandiin, josta tunnun olevan vieläkin vähän pihalla. Aihe on toki jo päätetty mutta sen rajaamisessa ja tarkentumisessa mun omassa päässä on vielä työstettävää.

Söin/join perjantaina Tampereen uudehkossa Carpe Diem Raw&Fit Food -kahvilassa TAIVAALLISEN Super Choko Smoothien. Nimikin jo kertoo että kyseessä oli suklainen, ihanan kermainen mutta energisoiva smoothie. 

En muista kunnolla mitä kaikkia aineksia siinä oli, mutta sen inspiroimana tein itselleni tänään aamiaiseksi myös suklaisen smoothien.


Siihen tuli:

 Puolikas isosta banaanista (tai kokonainen pieni)
Puolikas isosta avokadosta (tai kokonainen pieni)
Puolikas vihreä omena
1 rkl Cocovin raakakaakaojauhetta 
1 rkl hamppuproteiinijauhetta 
1 rkl MCT öljyä
1 rkl kookosöljyä
2 dl makeuttamatonta mantelimaitoa

Lisäksi: 
1 rkl chiasiemeniä
itsetehtyä omena crumblea


Ja luonnollisesti - niin kuin kaikkien smoothieiden kanssa - kaikki ainekset vain blenderissä kunnolla sekaisin kunnes seos on ihanan tasaista. Nauti sellaisenaan lasista, tai tee siitä Smoothie bowl kaatamalla koko komeus kulhoon, sekoittamalla chiasiemenet joukkoon tekeytymään hetkeksi ja koristelemalla haluamillasi lisukkeilla! 

Ainakin sanoisin, että tuo Omena Crumble toimi erittäin hyvin! Voisin siitäkin vaikka laittaa tänne reseptiä?  


maanantai 26. syyskuuta 2016

MAISTUVAT BATAATTIRANUT JA AVOKADOKORIANTERI-DIPPI

Palataan reilu viikon takaiseen lauantaihin, kun kokkailin tytöille morsiusneidoilleni neljän tähden illallisen merkeissä 3+1 ruokalajin illallisen! (Ja kyllä, kosin tyttöjä samana iltana morsiusneidoikseni! Nyt on hyvä poppoo koossa, kaaso mukaan lukien. ♡)

Oli jännää kokata noin monen ruokalajin setti, kun en oo ennen moista tehnyt! Yleensä oon mennyt ihan vaan pääruoan ja jälkkärin voimin, mutta ei toi nyt niin paha nakki ollutkaan! Alkuruoaksi tein thaimaalaista kookosporkkanasoppaa (sairaan hyvää), thai green currya vihanneksilla, tofulla ja cashew-päihkinöillä ja jälkkäriksi vielä avokadomousse

Alkudrinksujen kanssa nautittavaksi tein bataattiranskiksia elämäni ensimmäistä kertaa! Käytin vahingossa väärää öljyä, mutta hyviä niistä tuli silti. Ajattelinkin nyt jakaa niiden bataattiranskalaisten ja hyvän dipin reseptin tänne muillekin! Jaan varmasti noiden muidenkin ruokalajien reseptin vielä, mutta lähdetään näistä liikkeelle... 

Näissä ranskiksissa ehdottoman hyvää oli reseptissä esiintyvät mausteet, ja suosittelen lämpimästi käyttämään niitä, jos haluaa ranskiksista oikein maukkaat! 


 Tarvitset: 

Ranskiksiin:
1 iso bataatti (1kg-1,5kg)
1/2 tl chiliä (hiutaleita/jauhettua)
n. 1/2 tl kanelia 
1,5 rkl maissitärkkelystä
1/2 tl jauhettua paprikaa
vajaa 1 tl suolaa
1/2 tl juustokuminaa / jeeraa
2 rkl rapsiöljyä tai muuta kasviöljyä (EI kuitenkaan OLIIVIÖLJYÄ, koska silloin ranuista ei tule niin rapeita. Itse tietty laitoin vahingossa juuri oliiviöljyä siinä kiireessä... :-D)


Avokadokorianteridippiin:
1 isompi avokado / 2 pientä
kunnon kourallinen tuoretta korianteria
1 valkosipulinkynsi puristettuna
2 rkl limen mehua
mustapippuria myllystä 
suolaa

Dippi kannattaa tehdä ensimmäisenä, tai ainakin antaa sen tekeytyä jääkaapissa jonkin aikaa. Tee dippi sekoittaen kaikki ainekset kipossa yhteen ja ajamalla seos sauvasekoittimella tasaiseksi. Mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan.

Lisäksi tein vielä tsatsikin, johon tuli:

Turkkilaista jugurttia (noin 2,5 dl? Puolet 400g purkista)
valkosipulinkynsi puristettuna
puolikas kurkku karkeana raasteena
noin 2 tl sitruunamehua
suolaa

Kaikki aineet sekaisin kipossa, maista ja mausta suolalla maun mukaan. Laita jääkaappiin tekeytymään.

Tee näin:

1. Kuori bataatti ja palastele se ohuiksi/kapeiksi paloiksi. Pyri tekemään kaikista paloista suht saman kokoisia, jotta paistamistulos olisi parempi. Upota palaset kylmään veteen johonkin kulhoon siksi aikaa, kun teet mausteseoksen. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. 

2. Sekoita mausteet maissijauhon kanssa, mutta älä vielä tässä vaiheessa lisää suolaa!! Suola vähentää ranujen rapeutta, jos lisää sen jo ennen paistamista. 

3. Ota ranskikset pois vedestä, huuhtele ne ja kuivaa käyttäen apuna esimerkiksi keittiöpyyhettä ja/tai talouspaperia. 

4. Laita bataatit esimerkiksi uunivuokaan tai muuhun laakeaan astiaan ja sekoita kättä apuna käyttäen niihin 2 rkl öljyä niin, että kaikki palaset saavat öljystä osansa. 

5. Sirottele mausteseos ranskiksiin. Jos sinulla on pieni maustesiivilä - loistavaa. Jos ei, niin yksi ihan kätevä tapa oli laittaa öljytyt bataatit isoon kannelliseen Tupperware astiaan, perään mausteseos ja purkin ravistelua. Pääasia, että kaikki palaset ovat mausteseoksessa. 

6. Asettele bataatit leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Jätä palasten väliin rakoja, jotta niistä tulisi mahdollisimman rapeita. (Itse en ainakaan saanut kaikkia mahtumaan yhdelle pellille, vaan kannatti paistaa useammassa erässä...)

7. Paista noin 30-35 minuuttia. Noin 20 minuutin kohdalla käännä bataatteja toisinpäin. Kun ne ovat paistuneet ja jäähtyneet hieman, sirottele niiden päälle suolaa maun mukaan. 

8. HERKUTTELE!