torstai 14. heinäkuuta 2016

OTA MALLIA, OTA OTA MALLIA?

Hei ♡

Olen viime aikoina miettinyt sitä, miten paljon otamme toisilta ihmisiltä mallia. Ajatus lähti siitä, kun mietin omaa käyttäytymistäni ja sitä, kuinka paljon itse otan mallia muiden käyttäytymisestä. Sitä, kuinka hyväksyttävänä/toivottavana pidän jotakin omaa toimintaani sen perusteella, miten muut, jollain tapaa "ihailemani" ihmiset toimivat. Ihailemillani ihmisillä tarkoitan tässä sellaisia ihmisiä, joiden arvot ovat mielestäni hyväksyttäviä ja omaksuttavia. Sellaisia ihmisiä, jotka koen hyviksi tyypeiksi ja joiden esimerkiksi elämäntavat ja toiminta ovat sellaisia, joista minun kannattaa ottaa opiksi ja jotka voivat parantaa omaa elämänlaatuanikin.

Otan mallia muista ihmisistä melko paljonkin. Havahduin tähän jokunen päivä sitten, kun yhtäkkiä huomasin kuinka paljon vertailenkaan omaa toimintaani muiden ihmisten toimintaan. En ylipäätään edes tiedä, tekevätkö muut samoin? Tarkkailevatko muutkin ihmiset toisia ja ottavat oppia/mallia jollain tapaa ihailemiltaan tyypeiltä?

Olen ihan varma, että jossain määrin kyllä. Etenkin nykyään, kun koko ajan seurataan sosiaalisen median kautta erilaisia ihmisiä ja niitä omia "idoleita". Enkä tarkoita tässä nyt niillä ihailun kohteilla välttämättä mitään laulajia tai näyttelijöitä, joita nuorempana fanitettiin. Omia esikuviani ovat nykyisin esimerkiksi jotkut bloggaajat sekä tietyt ihmiset lähipiiristäni/ystävistäni.


Olen ainoa lapsi meidän perheessä, eikä mulla ole ollut ikinä siskoja/veljiä, joita matkia tai joista ottaa mallia. Asiat mistä otan esimerkkiä muilta ja missä asioissa vertailen itseäni muihin, liittyvät usein elämäntapoihin; ruokavalioon, herkutteluun ja yleensäkin tapaan elää. Otetaan esimerkiksi juhliminen (/alkoholin käyttö), minkä kohdalla mietin melko paljonkin, onko se hyväksyttävää omalla kohdallani vaiko ei. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta näin on. :-D Huomatessani, että terveellisiä elämäntapoja noudattava, "ihailemani" henkilö käy viikonloppuna vähän rimpsalla, koen itsekin, että on ihan OK käydä silloin tällöin juhlimassa. Sama koskee ruokavaliota; ajoittainen herkuttelu on muka helpompi hyväksyä omallakin kohdalla, kun huomaa että nämä "ihailemani" henkilöt myös käyvät jätskillä välillä.


Mallin ja esimerkin ottaminen on mun mielestä yleensä pelkästään hyvä juttu, etenkin silloin kun se parantaa omaa elämänlaatua ja antaa jonkinlaista ohjenuoraa elämiselle. Kuitenkin olen pohtinut sitä, että missä menee raja? Omalla kohdallani ainakin olisi tärkeää myös oppia hyväksymään itse omat asiani, eikä ottaa koko ajan mallia muilta ja pohtia, onko tämä nyt OK, tai "tekisikö se ja se näin?" tai "Mitä se ja se nyt tekisi? What would Bridget Jones do?"

Kaikesta tästä pohdinnastahan päästään myös siihen sfääriin, että entä ne meidän ihailemat ihmiset? Keistä he ottavat mallia? Tai minä, joka näitä asioita pohdin, saatan olla myös esikuva jollekin. Välillä jopa sellaiselle ihmiselle, josta itsekin otan mallia?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti