perjantai 23. joulukuuta 2016

MIKÄ HITON JOULUSTRESSI

Mitä parhainta jouluaaton aattoa ystävät ♡

Viime viikkoina omaan korvaani on särähtänyt tuo yksi sana erityisen pahasti. Sitä toitotetaan telkkarissa, radiossa ja lehdissä. Joulustressi. 

On muotia stressata. On muotia stressata mitä erilaisimmista asioista. Ihmissuhteista, työstä, jopa vapaa-ajasta, siitä ehtiikö joogatunnille vai ei, urheilusta, syömisestä, syömättömyydestä, nukkumisesta, unettomuudesta, ajasta. Ja kaiken kukkuraksi joulusta. 

Joulu merkitsee mulle aikaa, kun saa oikeesti rauhoittua läheisten kanssa, syödä hyvää ruokaa ja rentoutua. Nauraa, nähdä sukulaisia, jakaa iloa, pelailla pelejä ja katsoa elokuvia yhdessä. Asioita, jotka jää monesti vähemmälle siinä tavallisessa arjessa. 

Onko joulusta ihan pakko stressata niin hirveästi? Joulumieli ei kasva siitä, onko joulupöydässä neljää vai neljääkymmentä eri sorttia ruokalajeja eikä siitä, onko se kodin pimeinkin komeron nurkka putsattu vai ei. Joulumieli ei kasva myöskään siitä, onko joulukuusen alla yksi vai yksitoista lahjaa per nassu. Itseäni yletön tavaran ostaminen lähinnä ahdistaa ja on ollut ihanaa huomata kuinka esim. Wolt ja monet muut toimijat ovat lähteneet hyväntekeväisyystoimiin ja mahdollisuuksia lahjoittaa eri kohteisiin lahjojen ostamisen sijaan on vaikka millä mitalla. 

Itse kuitenkin kävin ostamassa eilen pieniä joululahjoja ilman minkäänlaista stressiä. Tänään luvassa on banaanileivän leipomista joulupäivän aamiaispöytään. 

Rauhallista joulua ihmiset, älkääkä stressatko turhaan. 😘

tiistai 20. joulukuuta 2016

REACHED MY GOAL

Tiedättekö mikä on ihan parasta?

Se, kun asettaa itselleen jonkun tavoitteen, tekee parhaansa ja paljon töitä sen eteen - ja lopulta saavuttaa sen. 


Syksyn alussa kun aloin kirjoittelemaan kandiani, tiesin tavoittelevani arvosanaksi vitosta, sitä parasta mahdollista. Taisin sen "ääneen" sanoakin täällä blogissa. Hirvitti toisaalta tavoitella tuollaista, sillä mietin että oonko liian ankara itselleni ja vähän jo etukäteen jännitti, että tuottaako tuollainen tavoite liikaa painetta.

Koko syksyn silti tein parhaani. Tein täysillä koko ajan kun tein, pidin taukoja enkä todellakaan kirjoittanut joka päivä. Reissussakin käytiin ja tehtiin kaikkea mukavaa. Deadline:ien edessä hommia paiskittiin kahta kauheammin, mutta itselleni ne dedikset todella on hommaa eteenpäin vievä voima. 

Kun kandi oli palautuskunnossa, mulle oli oikeesti ihan sama minkä arvosanan saisin, koska tiesin tehneeni ehdottomasti parhaani. Enempään en olis pystynyt. Ajattelin, että jos en siihen parhaimpaan arvosanaan yllä, niin en olis tässä tilanteessa voinut enempää edes tehdä. On ihan sairaan hyvä fiilis, kun voi rehellisesti sanoa tehneensä parhaansa, ja ettei enempään olisi pystynyt. 

Eilen kuitenkin avatessani yliopiston kirjastolla sähköpostini alkoi avaamattomia sähköposteja pompsahdella ruudun oikeaan alakulmaan. Ja ennen kuin ehdin edes kissaa sanoa huomasin sähköpostin kandiohjaajaltani ja siinä luki: "Olen nyt arvioinut kandisi ja sait arvosanaksi 5." Se fiilis oli mieletön. Ihan mahtavaa. Oon niin takki tyhjä kun ihminen voi olla. 💛

Muistakaa asettaa tavoitteenne riittävän korkealle ja tehdä töitä niiden eteen.

maanantai 19. joulukuuta 2016

RAVINTOLASUOSITUS TAMPEREELLE

Hohoi! Onko siellä vielä joku?! 

Olen täällä! Elossa enemmän kuin koskaan! Voin ilokseni teillekin julistaa kandini olevan täysin valmis!! Palautin siitä vihoviimeisen version keskiviikkoiltana jälleen hieman ennen puolta yötä. Torstaina ilta venyi kandiseminaarilaisten kanssa aina melkein yhteen asti yöllä ruuan ja juoman parissa. Oli kyllä taas hauskin ilta pitkiin aikoihin ja nauroin mahani ihan kipeäksi. Perjantaina kävin sitten yliopistolla tekemässä vielä kypsyysnäytteen ja voin jäädä odottelemaan kandin arvosanaa (ja sitä, että menikö kypsäri läpi :D)...

Energiaa riittää nyt vihdoin ihan eri tavalla kirjoittaa tännekin jotain "fiksua" ja ajattelinkin tulla kertomaan teille huomionarvoisesta uudehkosta raflasta Tampereella. 

Kyseessä on ihana Muusa Olympiakorttelissa Satakunnankadulla. Entisen hotellin pölyinen aamiais-/ravintolasali on kokenut täydellisen muodonmuutoksen ja tilalle on tullut mitä trendikkäin, tunnelmallinen ravintola, joka myös baarina toimii. Drinkeille ollaan kyseiseen paikkaan eksytty jo muutamaan otteeseen (asutaan meinaan ihan lähellä, heh), mutta Muusan ruokatarjontaa pääsin kokeilemaan viime perjantaina ekaa kertaa, kun vein iskän myöhäiselle isänpäivädinnerille. 


Ruokalistalta (klik) löytyy ihania ruoka-annoksia, joista aika suuri osa on vegaaneja tai ainakin saatavissa vegaanisena, esim. erilaisia falafelannoksia ja vegebowleja. Ihan hyvä juttu on myös se, että listalta löytyy myös lihansyöjille tosi herkullisen kuuloisia juttuja - ja muutama kalavaihtoehtokin siellä on. Annoksia on höystetty punajuurella, lehtikaalilla, hummuksella, juuressipseillä, kvinoalla... kaikella hyvällä! 


Itse söin perjantaina falafel-annoksen ja kaikki annokset on vielä tosi kauniisti aseteltu - omastani löytyi kukkiakin. Hyvän ruuan kruunaa ystävällinen palvelu ja hauska sisustus (vaikka jouduttiinkin perjantaina palohälytyksen takia hetki ulkona seisomaankin). Voin suositella taitavien baarimikkojen tekemiä drinkkejäkin erittäin lämpimästi! 

Suosittelen ehdottomasti teitä manselaiset kokeilemaan - ja myös teitä jotka Tampereelle eksytte!

torstai 8. joulukuuta 2016

MELKO HYVÄ FIILIS

Oon viimeisen parin viikon ajan herännyt aamulla niin, että oon ponkaissut sängystä aika vauhdilla ylös. Nimittäin ajatus kandin puurtamisesta takaraivossa on potkaissut aika kovaa aina heti kuuden jälkeen liikkeelle. 

Mutta on melkoisen hyvä fiilis, kun herää näin torstaiaamuna ja tajuaa, että isoin urakka on nyt ohi. (!!) Sunnuntai-iltana noin klo 23:40 sain palautettua valmiin kandin opponentin ja kandiohjaajan sähköpostiin. Seuraava yö meni painajaisia kandista nähden ja eilen sitten sain kandiseminaarissa koko uurastuksen tulokset myös muille ryhmäläisille. 

Nyt on vielä viikko aikaa hioa työtä, ja keskiviikkona on sitten vihoviimeinen palautus. Tuntuu hyvältä! Tuli sieltä mikä arvosana tahansa, tiedän etten enempään olisi pystynyt, sillä oon ehdottomasti antanut tolle nyt kolmen kuukauden ajan kaikkeni! 

Hyvältä tuntuu myös se, että joulu on ihan nurkan takana ja saan oikeesti muutenkin miettiä välillä muita asioita kuin toi kandi!! Jaksaa ehkä tännekin taas kirjoitella jotain. 

Uskomatonta miten etenkin koko viime viikon mehut meni täysin tohon kandin tekemiseen, edes Instagramiin en julkaissut yhtään kuvaa yli viikkoon!! :-D Erikoista! 

No, vielä muutama päivä täytyy jaksaa miettiä kandiin liittyviä asioita, joten kipaisen kohta taas kirjastolle. Silti on niin paljon kevyempi olo. Toitotinko jo tarpeeksi? 

torstai 1. joulukuuta 2016

JAKSA VIELÄ VÄHÄN

Nyt se iski. Stressi nimittäin. 

Sunnuntai-iltana, klo 24 mennessä pitäisi lähettää ensimmäinen valmis versio kandista luettavaksi ohjaajalle ja opponentille. Kandin aikaisemmissa vaiheissa ajattelin monesti, kun löysin jonkun korjattavan kohdan että "No teen tän sitten siellä lopussa vasta..." Welcome to reality Ines, se loppu on NYT ja niitä pieniä korjattavia ja viilattavia kohtia on aika hemmetin paljon!! :-D 

No, uskon että tehokkaalla loppuviikon ahkeroinnilla saan tästä vielä kyllä valmiin, ja on mulla sitten vielä viikko aikaa tehdä korjauksia työhön ennen lopullista palautusta.


Unelmoin jo siitä, kun koko urakka on ohi. Mietin, mitä kaikkea sitä voikaan sitten tehdä! Siivota perusteellisesti vaatekomeron, kaikki mahdolliset laatikot ja kaapit kotona... Niin no, melkein kaikki liittyy oikeastaan siivoamiseen, sillä en oo ehtinyt viime aikoina panostaa siihen hommaan imurointia ja vessansiivoamista enempää. Miten terapeuttista oliskaan päästä oikein kunnolla koluamaan kaikki kodin kolkat ja heittämään ylimääräinen pois...

Toinen juttu siivoamisen lisäksi on kuitenkin treeni, mitä odotan ihan hirveesti!! Nimittäin palaan piiitkän, melkein kolmen vuoden tauon jälkeen jäseneksi Tampereen Gogolle! Siis miten voi nuori nainen olla näin innoissaan siitä, että pääsee pitkästä aikaa jumppaamaan kaikiin Les Millsin jumppiin! Jee!! Riittää jo toi yksinään treenaaminen. 

Kirjoittelen siitä sitten lisää myöhemmin. Nyt aherruksen pariin!