tiistai 20. joulukuuta 2016

REACHED MY GOAL

Tiedättekö mikä on ihan parasta?

Se, kun asettaa itselleen jonkun tavoitteen, tekee parhaansa ja paljon töitä sen eteen - ja lopulta saavuttaa sen. 


Syksyn alussa kun aloin kirjoittelemaan kandiani, tiesin tavoittelevani arvosanaksi vitosta, sitä parasta mahdollista. Taisin sen "ääneen" sanoakin täällä blogissa. Hirvitti toisaalta tavoitella tuollaista, sillä mietin että oonko liian ankara itselleni ja vähän jo etukäteen jännitti, että tuottaako tuollainen tavoite liikaa painetta.

Koko syksyn silti tein parhaani. Tein täysillä koko ajan kun tein, pidin taukoja enkä todellakaan kirjoittanut joka päivä. Reissussakin käytiin ja tehtiin kaikkea mukavaa. Deadline:ien edessä hommia paiskittiin kahta kauheammin, mutta itselleni ne dedikset todella on hommaa eteenpäin vievä voima. 

Kun kandi oli palautuskunnossa, mulle oli oikeesti ihan sama minkä arvosanan saisin, koska tiesin tehneeni ehdottomasti parhaani. Enempään en olis pystynyt. Ajattelin, että jos en siihen parhaimpaan arvosanaan yllä, niin en olis tässä tilanteessa voinut enempää edes tehdä. On ihan sairaan hyvä fiilis, kun voi rehellisesti sanoa tehneensä parhaansa, ja ettei enempään olisi pystynyt. 

Eilen kuitenkin avatessani yliopiston kirjastolla sähköpostini alkoi avaamattomia sähköposteja pompsahdella ruudun oikeaan alakulmaan. Ja ennen kuin ehdin edes kissaa sanoa huomasin sähköpostin kandiohjaajaltani ja siinä luki: "Olen nyt arvioinut kandisi ja sait arvosanaksi 5." Se fiilis oli mieletön. Ihan mahtavaa. Oon niin takki tyhjä kun ihminen voi olla. 💛

Muistakaa asettaa tavoitteenne riittävän korkealle ja tehdä töitä niiden eteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti