torstai 18. toukokuuta 2017

PUOLIMARATON: 5 MINUUTTIA NOPEAMPI MINÄ

Loistavaa torstaita ihmiset!! Nää päivät menee hurjaa vauhtia, ja pienehkön hiljaisuuden jälkeen ennätän kertomaan tänne viime lauantaina järjestetystä Helsinki City Runista! 

Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa että mua paria viikkoa ennen jännitti kyseinen puolimaraton, sillä en ollut ehtinyt juoksemaan ollenkaan niin paljoa kuin olisin halunnut - talvella juoksuhammasta kolottaa aina vähemmän kuin kesällä, minkä takia saattaa tuntua että syksyllä järjestetyssä juoksutapahtumassa on paremmat mahkut pärjätä kuin tällaisessa keväällä järjestetyssä. Toisaalta HCR:a edeltävänä viikonloppuna juostu piiitkä 18 kilometrin lenkki rauhoitti mua hieman, sillä se kulki oikein hyvin ja hyvää tahtia - ja vieläpä jaksoin. 


Täytyy sanoa että aivan huippukokemus oli Helsinki City Run!! Sää oli aivan paras mahdollinen (aurinkoinen, ei tuullut liikaa, ei ollut liian kylmä, ei kuuma) ja porukkaa oli hurjan paljon, mutta se ei haitannut. Hommaa helpotti luonnollisesti se, että kaikki ei lähteneet samaan aikaan, vaan lähtöjä oli 10 minuutin välein. Lähdöt oli kullekin määrätty ennalta oman tavoiteajan mukaan. Itse olin sitten jo toisessa lähtöryhmässä, sillä olin asettanut itselleni aika kunnianhimoisen tavoitteen. :D Olin silti täysin oikeassa juoksuryhmässä, sillä saavuin maaliin kuvistakin päätellen omien lähtöryhmäläisteni kanssa. 

Viimeiset metrit!!
Mua Instagramissa seuraavat (@inessi1) tietävätkin jo mun hehkutuksesta, että oon hurjan tyytyväinen ja onnellinen omasta suorituksestani! Fiilis oli tosi hyvä koko juoksun ajan (ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna), vaikka muutamia epätoivon hetkiäkin matkalla taisi herätä. Katsoin ekaa kertaa kelloa siinä vaiheessa kun olin juossut 1h 30min, ja päätin pistää töpinäksi. 22 minuuttia myöhemmin olinkin jo maaliviivan paremmalla puolella - ajalla 1:52:29, joka on 5 minuuttia parempi kuin viime syyskuun aika!! Tavoiteajan olin asettanut vielä huimat 10 minuuttia lyhyemmäksi, mutta mielummin tavoitteet liian korkealla kuin liian matalalla, eikö?! :D Maaliin kiritin kaikkeni antaneena, joten tein parhaani - ja sehän se on tärkeintä!


Tapahtuma oli hurjan hyvin järjestetty. Suuri väkimäärä ei haitannut missään vaiheessa, ja ennemminkin oli mukavaa juosta, kun ympärillä oli koko ajan ryhmä ihmisiä. Maaliin tultaessa sai heti jalkoihinsa Ice Poweria ystävällisen miehen suihkuttelemana, kaikille jaettiin mitalit ja otettiin kuvia. Koko Telia Areenan laajuudelta juoksijoita odotti kattava huoltopiste, jossa sai hierontaa, Sportyfeelin palautusjuomaa, Elovenan jätskiä, suolakurkkua suolan saantiin, banaania, kahvia, rusinoita ja uskokaa tai älkää - SKUMPPAA JA OLUTTA! Alkoholitonta of course, mutta vitsi että maistui hyvältä! 


Olin tosiaan saanut tammikuisessa Sportyfeel Helsinki City Runin pressitilaisuudessa VIP-osallistumisen tapahtumaan, ja sainkin yllätyksekseni ihan erityiskohtelua tapahtumassa! Meille oli varattu Telia Areenalta oma privaatti pukuhuone, jossa saatiin säilyttää tavaroita kaapeissa ja käydä omassa vessassa. Lisäksi kaikki loppuhuollossa tarjotut eväät oli kiikutettu meille valmiiksi odottamaan pukuhuoneeseen, joskin itse nappasin eväitä mukaan jo kentältä - koska kuka voisi tuollaisen juoksusuorituksen jälkeen ruoasta kieltäytyä. 

Itselleni jäi niiiiin hyvä maku taas tästä tapahtumasta, että olisi mielettömän hienoa päästä ensi vuonan uudestaan! Ja harkitsen erittäin vakavasti myös Tampereen puolimaratonille osallistumista taas syyskuussa... Tähän jää koukkuun... 

P.s. Ajattelin tehdä myös VLOGIN aiheeseen liittyen; puolimaratoniin valmistautuminen, millaista oli, fiiliksiä yleisesti ja ajatuksia juoksemisesta....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti