keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

MILTÄ TUNTUU, KUN HÄÄT ON TÄLLÄ VIIKOLLA?

Häät. Niistä sanotaan että ne on yksi suurimmista - ellei suurin - juhla ihmisen elämässä. Sekä merkitykseltään että ehkä vieraiden puolesta: koolle kokoontuu kahden ihmisen läheiset, sukulaiset ja ystävät. Lisäksi juhlan aihe on tietty ihan mielettömän ihana, iloinen ja onnellinen: kahden ihmisen yhteiselo ja rakkaus! Ah!

No miltä sitten tuntuu, kun yhtä päivää ollaan suunniteltu aina vuodesta 2015 asti? Toinen päivä elokuuta 2015 me mentiin kihloihin kun oltiin Amsterdamissa reissussa (postaus TÄÄLLÄ) ja kun me sitten tultiin takaisin Suomeen, keksi tuleva aviomieheni ja hänen bestmaninsa sen, että vuonna 2017 on sellainen päivä kuin: 1.7.2017. Eli 1717. 

JA MITÄ KUMMAA?! SE PÄIVÄ ONKIN YHTÄKKIÄ TÄLLÄ VIIKOLLA?!?!?!?!!

Tuo päivä, joka tuntui loppukesästä 2015 vielä kaukaiselta tulevaisuudessa häämöttävältä, jopa epätodelliselta päivämäärältä. Se päivä koittaa kolmen vuorokauden päästä. Me mennään naimisiin!

1. Mua jännittää aivan hirveästi. Ei niinkään stressaa (ainakaan tällä hetkellä), mutta jännittää ja perhosia on mahassa jatkuvasti. Jos (ja kun) työpäivän aikana ajatus yhtään harhailee, mietin ihan epäuskoisena että joko jo tänä lauantaina? Miten se voi olla mahdollista?

2. Kummastuttaa se ajatus, että mun sukunimi vaihtuu lauantaina vähän neljän jälkeen. Mun sukunimi, joka on ollut periaatteessa osa mua ja osa mun identiteettiä jopa! Ja yhtäkkiä se vaan vaihtuu. Vaihtoon menee tietty samalla sähköpostiosoitteet, pankkikortit, passit ja ajokortit. Ja nimmari. Ja ihan vaan koko nimi. Ja se, miten vastaan tuntemattomiin numeroihin puhelimeen. Ja se, miten soitan jotain puheluita. Mietin, että miten mulla ikinä pitää pokka kun ensimmäisiä kertoja esimerkiksi esittelen itseni kera uuden nimen?! Siis olis muutenkin hauska tietää, että onko tää nimenvaihtojuttu yleensä ihmisille ihan helppo nakki ja pala kakkua, kun ei siitä sen enempää puhuta!!?! Musta tuntuu että tarvisin jonkun loman häiden jälkeen, että voisin sulatella uutta nimeä ja muutenkin uutta titteliäni Rouvana. Saa nähdä kuinka paljon on pasmat sekaisin maanantaina töissä... :D 

3. Oon ihan super-onnellinen enkä malta odottaa lauantaita! Toisaalta koitan ottaa nyt jokaisesta päivästä kaiken irti että saan kaiken tarvittavan tehtyä, mutta toisaalta oon valtavan innoissani lauantaista. Mulla oli viime torstaina koemeikki ja -kampaus, ja oon kyllä niin osaavissa käsissä Raisalla, että oksat pois!!! Mietin jopa, että vaikka kaikki menis ns. "pieleen" lauantaina, niin ainakin näytän kauniilta!! :D 

Mutta ennen kaikkea oon onnellinen siitä, että pääsen naimisiin elämäni miehen kanssa - sen, jota rakastan maailman eniten ja joka saa aikaan mun mahassa vieläkin vähän perhosia ja johon olen yhä myös ihastunut.

6 kommenttia:

  1. Paljon paljon onnea hääpäiväänne jo etukäteen! :) Ja tuo sukunimen vaihto ei ainakaan minulle ollut mikään läpihuutojuttu! Sen vuoksi otinkin kaksoisnimen. En vain kyennyt kuvittelemaan loppuelämää ihan toisen nimisenä, tuntuu "turvallisemmalta" ja tutummalta, kun oman vanhan nimeen perään tuli vain yksi nimi lisää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, no hyvä! Mulle toisaalta oli selvää, että en ota kaksoisnimeä, ja siispä mentiin perinteiseen tyyliin.. :)

      Poista
  2. Voi ihanaa! Odotan jo niin innolla postausta teidän häistä ja kuvia varsinkin sun hääpuvusta :)

    VastaaPoista
  3. Onnea ihanalle hääparille! Mua vaan vähän askarruttaa, että miksei Antti ottanut sun nimeä? :) Sun (entinen) nimihän oli kuitenkin hienompi kuin tämä teidän nykyinen Antin nimi. Vai oletko eri mieltä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meille oli se selvää, ettei Antti ottaisi ainakaan mun nimeä. Jos johonkin muuhun ratkaisuun oltais päädytty niin oltais pidetty vain omamme, mutta toisaalta halusin jollain tavalla tehdä sen "perinteisen kaavan" mukaan . :)

      Poista