torstai 16. marraskuuta 2017

MELKEIN 24 VUOTTA - MISSÄ MUN KUULUISI OLLA?

Hei ihanat!

Mulla on huomenna synttärit! Eli perjantaina (tarkemmin klo 23:05) mittariin pärähtää kokonaiset 24 vuotta. Kuulostaa jollain mittapuulla aika paljolta, jollain mittapuulla taas tosi pieneltä. Mulle just sopivalta! Syntymäpäivät vietän Tampereen messu- ja urheilukeskuksessa Kädentaidot-messuilla muotinäytöksissä, niinkuin jo muutamana vuonna aikaisemminkin itseasiassa. 😃 Onko ketään tulossa messuille?!

Photo: Laura Iikkanen Photography

Joskus teininä ja sitäkin nuorempana kun ajattelin ikää kahdestakympistä eteenpäin, tuntui se aika jo todella aikuiselta. Silloin ollaan jo todennäköisesti jossain sellaisessa tilassa, että porhalletaan kovaa vauhtia eteenpäin sitä, minne halutaan olla menossa tai jopa ollaan "siellä" jo.

Toisaalta mulla ei oo kuitenkaan ikinä ollut mitään tiettyjä rajapyykkejä yhtään millekään. En oo saanut sellaisia malleja kotoa enkä ole ikinä olettanut niitä itseltäni. Jotenkin mieleen on iskostunut sellainen ajatus, että kaikki tapahtuu kyllä ajallaan sen enempää pinnistämättä. Siinä missä joillain on tietyt iät sille, milloin täytyy viimeistään olla naimisissa, viimeistään ensimmäinen lapsi, viimeistään ensimmäinen oma asunto, tutkinto, vakituinen työ ja niin edelleen, ei mulla todellakaan ole eikä ole ikinä ollut mitään sellaista.

LUV NORTH - Photo: Bettina Lamspringe

 Kaikenkaikkiaan oon tosi tyytyväinen elämääni nyt.

Opiskelu: En kymmenen vuotta sitten ajatellut ikinä opiskelevani yliopistossa (tai yhtään missään tietyssä paikassa), ja täällä olen. Joskus lukiossa sana "yliopisto" oli muutenkin niin outo ja mystinen, ja mietin että minkäköhänlaista porukkaa siellä mahtaa olla. Ajattelin että se on joku nerojen paikka, jossa kokoonnutaan ja tehdään kummallisia tutkimuksia ja ollaan vaan yleensäkin "viisaita". Noh. :D Nyt opiskelen neljättä vuottani yliopistossa ja olen todistusta vaille kauppatieteiden kandidaatti. Valmistuminen ei enää näytäkään niin kaukaiselta asialta ja akateeminen maailma on nyt arkipäivää.

Parisuhde: Parisuhteestakaan en oo missään iässä ottanut mitään paineita. Mulla ei ollut mielessä mitään, että milloin haluan naimisiin tai ylipäätään löytää "sen oikean". Vaikken olettanut mitään, niin täytyy sanoa että näin jälkeenpäin olen aivan ihmeissäni ja yllättynyt siitä, että olen kuitenkin naimisissa jo näin nuorena! Ja todella onnellinen siitä - tämän onnellisempi ei voisi olla! Välillä mun täytyy oikeasti melkein nipistää itseäni jotta tajuan, että tässä olen ihan oikeasti minä, ja oon löytänyt elämääni tuollaisen miehen, jota en voisi uskoa edes olevan olemassa jos mulle olis kymmenen vuotta sitten sellaisesta kerrottu :D Tai saatika että me ylipäätään löydettäisiin toisemme.

Aikuisuus ja elämä yleensä: Lueskelin noin kuukausi sitten mun vanhoja päiväkirjoja noin kymmenen vuoden takaa. Oon jotenkin äärimmäisen kiitollinen siitä, että oon kasvanut pois niistä ajoista (mikä lienee ehkä ihan luonnollistakin?). Kamppailin ulkonäköpaineiden kanssa ja aivan väärillä tavoilla. En väitä etteikö tänä päivänäkin kamppailisi aina aika ajoin, mutta oon tietyllä tapaa oppinut rakastamaan omaa kroppaani ja itseäni (niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin), että kaikki ei aiheuta niin suurta ahdistusta. 

Olen onnellisesti naimisissa, meillä on oma omistusasunto, mulla on unelmieni opiskelupaikka, me matkustellaan aika paljon ja muutenkin elämä näyttää ihan mukavalta. Oon kuitenkin avoin kaikelle, enkä esimerkiksi todellakaan tiedä, miksi haluan isona. Luotan siihen, että aika näyttää. :) 

En todellakaan tunne itseäni ihan aikuiseksi vielä, tai ainakin opittavaa on vielä paljon. 

Mutta tässähän sitä opetellaan! 
 
LUV NORTH - Photo: Bettina Lamspringe

2 kommenttia:

  1. Kiva postaus! Haluaisitteko lapsia ja koska niiden aika voisi elämässänne olla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, kiitos <3 Ehdottomasti! :) Mutta ajankohtaa ei tiedetä oikein itsekään :)

      Poista