keskiviikko 23. toukokuuta 2018

FIILIKSIÄ PUOLIMARATONILTA - HCR2018

Hei vaan hei!

Lauantain koitoksesta eli n. 21,1 km juoksusta on pikkuhiljaa palauduttu, ja ajattelin tulla kertomaan vähän fiiliksiä ja tuntemuksia että miten meni ja mitä mielessä matkan aikana liikkui!



Säähän oli aivan mieletön lauantaina. Juoksuun ehkä jopa vähän turhan lämmin. Mutta ainakaan ei tuullut liikaa, ei ollut kylmä ja niin edespäin. Fiilis oli aivan katossa ja kaikilla näytti olevan melko hauskaa. Juoksijoita oli ihan mieletön määrä, silmän kantamattomiin. Juoksijoita oli jopa 68 eri maasta, mikä on aikamoinen kansainvälisyyden taso!

Valmistautuminen: Lähdin tosiaan aamulla jo 7:17 lähtevällä junalla Helsinkiä kohti. Junassa join kahvin ja söin mukaan tekemäni aamiaisen; tuorepuuron jossa oli 1dl kaurahiutaleita, kookosmaitoa ja vettä, puolukoita, 1 banaani muussattuna sekä maapähkinävoita ja lisäksi vielä 1 keitetty kananmuna. Sillä jaksoin oikein mainiosti tosi pitkälle. Kisahallilla numerolapun ym. Hakemisen jälkeen kiersin vielä kisaexpon jossa maistelin vielä raakapatukoita, vähän proteiinijätskiä sekä kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä. Vielä n. 1-2 tuntia ennen aloin hörppimään urheilujuomaa matkaa varten. 

 
Oma lähtöni oli ensimmäisessä lähtöryhmässä klo 11:30, jota ennen suuntasin meille VIP-osallistujille tarkoitettuun pukuhuoneeseen, johon saatiin jättää tavarat juoksun ajaksi. Pukkariin oli myös varattu kaikkea evästä mitä sai myös maaliviivan jälkeen huoltopisteeltä. Siellä sitten vähän fiilisteltiin muiden kanssa tulevaa juoksua ja äkkiä täytyikin sitten jo kiiruhtaa alkulämppään lähtöviivalle!


Fiilikset matkalla: Matka meni henkisesti loppujen lopuksi paljon helpommin ja kevyemmin kuin esim. viime vuonna. Reitti oli tänä vuonna ihan super upea, meren äärellä juostiin melkein koko ajan ja ympäristö oli todella hienoa ja ilo silmälle! Valehtelematta ensimmäiset 15 km meni melko kivuttomasti jopa! Ajattelin että vitsi nyt menee hyvin! Noin 10 km:n kohdalla mulla oli ensimmäiset kannustusjoukot kannustamassa, mistä sai taas ihmeellisesti lisäpuhtia! Maisemat jatkui mielettömän kauniina ja hyvä musiikki soi korvissa. Mikäs sen parempaa? 




Kuitenkin kun vastaan tuli kyltti, että jäljellä on enää 5 km maaliin, alkoi pienet vaikeudet. Sekä henkiset että vähän fyysisetkin. Se kun mielessä luulee että nyt aletaan olla lähellä, niin alkaa hapottaa. :D Loput loput 5 km olikin sitten ihan todellista taistelua sen puolesta että ylipäätään pystyy yhä juoksemaan ja että mieli pysyy kasassa. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä vaan kannattanut ottaa muutamia kävelyaskeleita tässä vaiheessa niin olisin ehkä voinut jaksaa vahvempana ja kovempaa maaliin. 

Loppu: Ennätystäni en rikkonut, enkä päässyt tavoitteeseeni joka oli se kunnianhimoiset 1h 45 min. :D Tänä vuonna ajaksi jäi siis 01:54:07, joten uoksin 2 minuuttia hitaammin kuin viime vuonna. Luulen että jos en olisi hiipunut ihan niin pahasti viimeisen viiden kilsan kohdalla, olis enkkakin rikkoutunut. Mutta näin meni tällä kertaa ja ens kerralla sitten voidaan taas rikkoa niitä ennätyksiä! Pääasia oli että maaliin tultaessa oli sellainen fiilis, etten enempään olis pystynyt! 

Maaliviivalle tultaessa parasta on kiiltävä mitali, se kun saa käteensä Elovena-jätskin ja pohkeisiin ja reisiin Ice Poweria. Sekä tietty Krista joka oli mua kyltin kanssa kannustamisen jälkeen odottamassa Telia 5G -areenan ulkopuolella!


Kehityksen paikka: Erityisen positiivinen asia oli viime vuoteen verrattuna se, että olin onnistunut treenaamaan jalkani ja pakarani siihen kondikseen että polvet kesti paremmin kuin hyvin eikä pakaroissa/lonkissa tuntunut lainkaan ikävältä. Viime vuonna nimittäin polvi oli tosi kipeä sekä juoksun aikana että erityisesti sen jälkeen. 

Kuitenkin alaselkä ja core muutenkin on kokenut selvästi pienen taantuman viime vuoteen verrattuna. Huomasin hieman puolen välin jälkeen, että alaselässä alkoi tuntumaan ihan selvää väsymystä, ja tuntui että ei olis jaksanut pitää yläkroppaa ihan kasassa. Siitä syntyi tunne että olis ollut kiva jos olis saanut pitää jotain tukikorsettia ja pidinkin käsiä suhteellisen paljon vyötärölläni "tukeakseni" keskivartaloani. :D No, ei ole ihme että keskikropassa tuntui viime vuoteen verrattuna kun katsoo vaikka kuvia viime vuodelta missä mulla on aika paljon teräksisemmät absit (alla) 😅😂


Lisäksi ensi kerralla lupaan itselleni opiskella vähän paremmin että missä kohdissa matkaa tulee juomapisteitä. Unohdin nimittäin viimeisellä juomapisteellä imeä mukanani olleen Sportyfeelin geelin, joka olis EHKÄ saattanut pelastaa mun loppumatkaa edes vähän. Luulin nimittäin sen viimeisen juomapisteen jälkeen, että olis tullut vielä yksi juomapiste jossain kohtaa. Geeli olisi siis pitänyt nauttia veden kanssa mutta pahimmassa energian puutteessani aloin imemään sitä sellaisenaan. :D Muuten kyllä jokaisella juomapisteellä join aina muutaman kulauksen Sportyfeelin urheilujuomaa, joka selvästi auttoi. En juurikaan urheilujuomia lenkkieni aikana juokse, mutta onneksi tuo Sportyfeelin kyseinen juoma ei aiheuta minkään näköisiä vatsan väänteitä ja on ennen kaikkea hyvän makuista!


Nyt en vaan malttais odottaa että pääsis uudestaan. Katsoin jo että jos menis aikataulut yhteen Tampere puolimaratonin kanssa, mutta mepäs ollaankin tyttöjen kanssa Venetsiassa silloin! Täytyy ehkä käydä jossain muualla.... 😅

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti