BLOGINI UUSI OSOITE

Hei, minä (tai me) täällä!

Aloitin blogini "puhtaalta pöydältä" uudessa paikassa - Lily.fi:ssä. Olen tällä hetkellä 37. raskausviikolla, ja kirjoittelen uuteen Mama Way of Life -blogiini (tiedetään, hauska nimi johdettuna tästä blogista) kuulumisia loppuraskaudesta sekä tietenkin sitten, kun pieni tyttäremme on saapunut maailmaan heinä-elokuun vaihteessa.

Aloitin tuon blogini keväällä, mutta gradukiireiden takia pidin taukoa koko blogihommasta. Nyt kuitenkin haluan ottaa taas härkää sarvista kirjoittamisen suhteen tuoreena äitiyslomalaisena, joten lämpimästi tervetuloa seuraamaan!

UUDEN BLOGINI LÖYDÄT TÄÄLTÄ: Mama Way of Life  

Kuva: Tiia Ennala

RASKAUSVIIKKO 12 - KAHVI MAISTUU TAAS

Tiistai 15.1.

Tänään pieni elämä mun sisällä täyttää 12 viikkoa, mikä tarkoittaa mitä ilmeisemmin sitä, että suurin riskiaika keskenmenoon on ohi! Lisäksi tuntuu siltä, että etova olo aamupäivisin ja se tosi paha väsymys on takana päin.

Lisäksi mun on alkanut uudelleen tehdä mieli kahvia. Maagisesti muutama päivä plussatestistä eteenpäin, en enää saanutkaan aamukahviani juotua vaan se jäähtyi kuppiin ja jouduin kaatamaan sen viemäriin. Nyt oon silloin tällöin mm. töissä juonut kupin mustaa kahvia päivässä, välillä en ollenkaan. Muutenkin tuntuu, että tuo uuden duunin alku on tehnyt mielelle hyvää, sillä aika menee nopeammin enkä laske joka päivä tunteja, päiviä ja viikkoja että missä nyt mennään ja koska on seuraava ultra ja niin edelleen... Toki toisaalta toivon, että aika ei mene yhtään tämän nopeampaa eteenpäin, sillä mulla on tässä samalla pieni projekti nimeltä gradu käynnissä.

Lisäksi asiat kuten raikkaat salaatit yms. ruoat ei enää aiheuta yökötystä pään sisällä ja pahin perunamuusihimo on mennyt ohi. :D

Meillä on torstaina taas ultra, ja tämä on periaatteessa se ensimmäinen sen varhaisultran jälkeen, joka tehdään vaan jos on "pakko". Mulla varhaisultran tekeminen johtui siitä, että mulla on ollut jokseenkin epäsäännölliset kuukautiset eikä oikein suoraa osattu sanoa, milloin beibi on saanut alkunsa.

En kestä!

Torstai 17.1. 

Ultrassa kaikki erinomaisesti. Pienimmät mahdolliset riskit kehityshäiriöihin ja muihin. On aina yhtä ihmeellistä ja ihanaa nähdä pieni ihminen ultraäänen välityksellä. Nyt hän näyttikin jo paljon enemmän ihan oikeasti ihmiseltä. Käsittämätöntä miten nopeasti se kasvaa! 💛

VIIKKO 9: ENSIMMÄINEN ULTRAKÄYNTI

Seuraa jatkoa mun viikkopäiväkirjasta jota aloin kirjoittamaan siitä eteenpäin kun tein positiivisen raskaustestin! Vuorossa viikko 9, kun käytiin varhaisultrassa ja elettiin joulua edeltävää viikkoa. Viikon avainsanat: väsymys, etova olo aamuisin, laskettu aika ja vielä kerran väsymys. Ja päiväunet. 

Väsytti koko ajan niin paljon että olis tehnyt mieli pistää tulitikut pidättelemään silmäluomia auki... :D

On turhauttavaa, kun joka aamu ja aamupäivä oon tosi väsynyt ja vähän huonovointinen. Olo on kuin olisi vähän kipeä, ruoan ajattelu hirvittää ja yököttää siinä 9-12 aikaan, mutta kuitenkin kun ruokaa saa lounaalla suuhunsa, niin se maistuukin onneksi hiton hyvältä!

Ruoan osalta tällä hetkellä tekee mieli sellaisia melko simppeleitä ja sopivan hiilaripitoisia ruokia. Perunamuusi ja kalapuikot (kyllä, oon viimeks syönyt tätä varmaan ala-asteella), nuudelit ja wokkivihannekset, sekä erilaiset pastat herättää ruokahalun. Onneksi myös jouluruokaa mun tekee ihan valtavasti mieli, sillä viikon päästä sitä saa!! Välipalaksi kaikenlaiset hedelmät, paitsi banaani, houkuttaa eniten. Erityisesti mandariinit ja appelsiinit saa veden kielelle. 

Torstain varhaisultra oli ihana kokemus, ja saatiin tietää meidän laskettu aika. Se on 30.7.2019, mikä tarkoittaa että viikkoja oli kulunut torstaina 8+2 (8 viikkoa ja 2 päivää). Oli maailman ihmeellisin kokemus, kun kätilö alkoi mahan päältä tutkailemaan kohdun sisältöä ja siellä näkyi pienen toukan näköinen olento jolla sykki pienenpieni sydän!! Siinä taisi meillä molemmilla vierähtää kyynel poskelle. Tutkimus tehtiin vielä alakauttakin ja sieltä se pieni näkyi vielä vähän selvemmin, sydämmineen kaikkineen. Sillä oli pieni pää, raajojen alut ja korvienkin alut erottuivat päästä.

VIIKKO 7: KUN SAIN TIETÄÄ OLEVANI RASKAANA

Lauantaiaamu, 8. joulukuuta 2018. Herätyskello soittaa klo 8:30. Olen nähnyt koko yön jotain vauva- ja raskausunia. Kävin unessa jollain parantajalla, joka tiesi katsoa musta jo päältä päin että olen raskaana ja hän sanoi: "No täähän on ihan selvä; susta näkee jo päälle päin että vauvahan siellä on." 

Olin siis eilisestä perjantaista asti suunnitellut tekeväni raskaustestin tänään aamulla. Eilen, perjantaiaamuna tein yhden testin myös - sellaisen jossa on ikkuna, josta näkee testin tuloksen. Testin ohjeessa sanotaan: "Varo ettei virtsaa mene testi-ikkunan päälle!" No tietenkin sitä meni. Kun nostin testin aamutokkuraisena silmieni eteen ja näin ikkunassa kaksi viivaa, ajattelin että se johtuu siitä että sitä pissaa meni siihen ikkunaan. En ollut oikein moksiskaan koko asiasta, en puhunut Antille mitään koko testistä ja elin perjantaipäivän suht normaalisti. Tosin kun menin keittiöön tekemään meille aamupalaksi puuroa, niin alkoi yhtäkkiä heikottaa ja tuli vähän huono olo. Se meni kuitenkin ohi. 

No, takaisin lauantaiaamuun. Hieman epäuskoisena nousin ripeästi sängystä klo 8:30 ja hipsuttelin vessaan tekemään testin. Tällä kertaa tein kaiken huolellisesti ja oikein. Alta aikayksikön testiin ilmestyi taas kaksi vahvaa, tummaa viivaa. "Ai nytkö? Nytkö on se hetki mistä oon unelmoinut jo itseasiassa aika pitkään? Oon unelmoinut siitä että tää päivä koittaa joskus. Mutta nytkö?" Tää tunne ei ole yhtään sellainen kun olin kuvitellut. Ei yhtään niinkuin elokuvissa, joissa nainen hihkuu riemusta vessassa ja rientää miehen luo kertomaan uutiset.

Menin rauhallisesti suihkuun ja pesin hiukset, laitoin hoitoainetta ja aloin saippuoimaan vartaloani. Katsoin vatsaani kun hieroin saippuapalaa siihen. "Huhuu? Onko siellä joku? Voiko siellä muka olla joku?" 

Kun tulin suihkusta, sytytin tuoksukynttilän pimeään olkkariin ja avasin läppärin. Google auki ja: "Miten kertoa miehelle raskaudesta? How to tell your husband about pregnancy?" Niin perinteistä: pitää etsiä netistä tietoa ja ideoita, miten kertoa omalle puolisolle positiivisesta raskaustestistä. Mikään keino ei tuntunut oikein omalta, joten ennen kuin ehdin asiaa edes sen enempää ajatella, Antti kömpi makuuhuoneesta ulos. Minä ponkaisin sohvalta ylös ja itkuun purskahtaen kerroin mikä on homman nimi. Itkua ilosta ja suuresta hämmennyksestä. Antti oli iloinen ja hymyili kuin Naantalin aurinko. Syötiin aamupalaksi banaanilettuja jugurtilla ja hillolla. Oikein sokerisella hillolla, juhlan kunniaksi!

Iltapäivästä käytiin ostamassa apteekista vielä Clear Blue -testi, joka näytti tuloksen: "Raskaana. 3+ viikkoa.

Ensimmäinen kuva musta sen jälkeen kun sain tietää että musta tulee äiti!

Samaisena päivänä oli luvassa kahdet juhlat: mun serkun ylioppilasjuhlat ja ystävän synttärit. Molemmissa juhlissa bluffasin upeasti alkumaljan ja juotin uskolliselle puolisolleni skumpat joita en sitten itse enää viitsinyt juoda. Jos tällainen simasuu kuin minä olisi täysin kieltäytynyt alkumaljasta niin siinä olis yks jos toinenkin voinut alkaa epäillä jotain... :D   Loppupäivä meni todella hämmentävissä tuntemuksissa. Onnellisissa kuitenkin 💛.

Sunnuntaiaamuna kaurapuuro aamiaiseksi ei tullut taas kuuloonkaan - oli pakko lähteä hakemaan kaupasta leipää ja juustoa.